maanantai 3. marraskuuta 2008

Heti vaan jänismetsälle


Tänä aamuna hyvästelin saksalaisen opettajan kotimatkalle. Meillä oli oikein onnistunut viikonloppu. Oppilaat saatiin perheisiin, kuuleman mukaan ei kellään ongelmia, ovat tyytyväisiä puolin ja toisin. Yksi tyttö oli aluksi lievästi kauhuissaan, kun kuuli, ettei asukaan keskustassa, vaan parinkymmenen kilometrin päässä jossain metsässä. Mutta kun huomasi, että ihan normaalia elämää sielläkin vietetään, on nyt ihan tyytyväinen. Kieliongelmiakaan ei ole kenelläkään.

Eräässä toisessa perheessä sen sijaan oli tyttö heti lähdössä jo jänismetsällekin, kun kuuli, että perheen isä sellaista suunnitteli sunnuntaiaamuksi. Mutta koska se oli eka aamu Suomessa, piti jo vähän toppuutella, mutta oli luvattu metsälle mukaan seuraavana lauantaina, jos todella intoa riittää.

Aamulla tein kierroksen ja ennen kouluunmenoa vein ulkomaiset oppilaat työpaikkoihinsa. Saa nähdä, millaiset ovat kommentit. Aamulla keskustan torilla yhtä tyttöä työpaikkaan viedessä kuulin open mainitsevan, että hieman on erilaista. Niinpä niin. Kun täältä lähtee ajamaan, ei kahden ja puolen tunnin kuluttua ole vielä nähnyt kuin hirviaitaa ja metsää, ei olla edes Helsingissä vielä. Mutta kun heidän kotiseudultaan Kölnin liepeiltä lähdetään, ollaan kahden ja puolen tunnin kuluttua jo Brysselissä, vieraan valtion alueella ja nähty toinen toistaan mahtavampia rakennuksia ja koko ajan on jotain katsomista.

Opettajan kanssa teimme eilen retken Mikkeliin. Kenkäveron entinen pappila on aivan upea paikka, oli laitettu jo tosi viihtyisäksi, tunnelma vähän jouluista. Myymälä on tosi houkutteleva ja kiva, erittäin tyylikäs, koko myymälän yleisilme ja myyntituotteet vaihtuvat sesonkiaikojen mukaan. Nyt ihastuin kertakaikkisesti viereisessä kuvassa oleviin kynttilöihin. Ne ovat aivan kuin koivupuut. Että joku keksiikin uusia ideoita.

Mikkelin taidemuseo oli myös käyntikohteemme. Sami van Ingenin Harhakuvia oli yksi näyttelyistä. Outo taiteeksi, sillä se oli selvää fysiikkaa, kuvasi eri fysikaalisia ilmiöitä. Opettaja sattui olemaan fysiikanope ja harmitteli, etteivät oppilaat olleet mukana.
Parin viikon kuluttua tulee muuten Martta Wendelinin töitä näytille Mikkeliin.

Olin kutsunut kollegoja illanviettoon eilisillaksi. Oli oikein mukava, Ulrike oli ihan tyytyväinen, että näki tutuiksi tulleet kollegat. Meillä oli oikein kivaa. Ainut, joka ei ollut ihan tyytyväinen, oli englanninopettaja, hän kun joutui olemaan saksan kielikylvyssä koko illan. Ei yhtään säälitä, muistaneeko, että minä puolestani jouduin edellisen projektin myötä englannin kielikylpyyn.

3 kommenttia:

enkunope kirjoitti...

Ei ole meillä vielä puntit tasan; eka Comenius-projektihan oli yhtä saksan kielikylpyä! Eipä silti, ennen sitä saksan ymmärtämiseni oli todella heikoissa kantimissa. Nyt ymmärrän usein jo kokonaisia lauseita muutaman sanan sijaan! Ei ole projektit ainakaan meidän koulussa hukkaan menneet!

Villasukka kirjoitti...

Kielikylvyt ovat terveellisiä! Meillä oli muutama vuosi sitten bussilastillinen italialaisia opiskelijoita viikon. Jo Helsinki-Vantaalta Keuruulle ajettaessa olivat kauhistelleet, että mihin umpimettään heitä viedään kun ei edes valoja näy, puita ja puita ja puita vaan.

Wendeliniä - täytyy käydä katsomassa kunhan taas tulen. Toinen paikka missä ehdottomasti haluan käydä (viimeksi ei ollut auki) on Suur-Savon museo, lapsena se oli lempimuseoni.

kirlah kirjoitti...

enkunope: No joo, jos totta puhutaan, oli juuri päättynyt projekti tosi hyödyllinen englannintaidon kannalta minullekin. Olen voinut projektien myötä saatua kielitaitoa käyttää muuallakin.

Villasukka: hah-haa! Juuri noin kävi kerran parille hollantilaiselle opellekin, jotka tulivat helmikuussa projektikokoukseen. Saapuivat säkkipimeässä illalla kuuden jälkeen Mikkeliin. Siitä silloinen liikunnanopemme, ja vielä venäläinen, sieppasi heidät kyytiin ja lähti paahtamaan tuhatta ja sataa peilikirkasta ja mutkaista tietä koulullemme - tunnin matka. Ja jos mahdollista, vieläkin pimeämpää kohti. Olivat hollantilaiset pidelleet penkeistä kiinni rystyset valkoisina.

kun tulivat koululle vihdoin, oli ilo ylimmillään. Oli nimittäin lukion 25-vuotisjuhla, jonne heidätkin oli kutsuttu. Myös kaikki lukion entiset oppilaat olivat saaneet kutsun, ja ruokasalissa oli juuri meneillään diskotanssi. Pyyhiskelivät miehet otsalta hikeä toisenkin kerran.