tiistai 4. marraskuuta 2008

Kirjesalaisuudet paljastuvat


Niin olematon päivä tänään, ettei siinä ole paljon lapsille kertomista. Vain etäopetusta iltapäivällä. Ihmiset aina luulevat, että pieni ryhmä on ihanteellinen. No onhan se siinä mielessä, ettei kukaan metelöi. Mutta ei sellaista asiaa olekaan, missä päästäisiin täydellisyyteen.

Joskus puuttuu jostain syystä toinen, joskus toinen, on päällekkäisyyksiä lukujärjestyksessä, hautajaisia, sairautta, ja kun ei muuta erikoista ole, niin jompikumpi lähtee ulkomaille. Enää kaksi kertaa on etäoppilas tässä kurssissa paikalla ja sitten hän lähtee kuukaudeksi Ruotsiin. No, se on anteeksiannettavaa, kun kerran sinne menee.

Rupesin tänään kertomaan näille oppilaille saksalaisten oppilaitten vierailusta. Sanoivat heti, että he tietävät jo kaiken, lukivat sähköpostini. Voi hyvä ihme sentään. Ketkähän kaikki lukevat ympäri maailmaa sähköpostejani, kun painelen tietämättäni mitä sattuu nappuloita. Kun on pitänyt lähettää majoittajaryhmälle Saksasta tullutta sähköpostia, olenkin lähettänyt sen saksanryhmäläisille. Nämä sanoivat kieli pitkällä lukeneensa ja harjoitelleensa saksan kieltä. Mutta ei ihme, että joidenkin majoittajien vanhemmat olivat vähän huuli pitkänä, kun ei ollut oikein tullut informaatiota, mitä itsekseni ihmettelin. En ihmettele enää.

P.S. Kuvassa jokin aika sitten otettu kuva ruusuista. Kävin juuri äsken tarkistamassa, pihassa kukkivat vieläkin. Tuli vain mieleen laittaa tähän, kun Rita blogisssaan taannoin kehaisi, että Helsingissä sitä vielä kukkivat ruusut.

2 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Pienissä ryhmissä ei tosiaankaan ole järjestyshäiriöitä, päinvastoin. Varsinkin ryhmän alussa, kielen alkaessa, useimmat, ne kaikkein hölöttäjimmätkin ovat uskomattoman ujoja ja arkoja. Vasta nyt kun olemme kaksi kurssi yhdessä opiskelleet, yhtä lukuun ottamatta ryhmä on ns. kotonaan.

kirlah kirjoitti...

Rutosikin voisi todella olla valinnaisaine, olisi kiva opettaa vaihteeksi pelkkiä motivoituneita ruotsinlukijoita.