perjantai 21. marraskuuta 2008

Entä jos saisit piimävelliä


Mitähän ihmisten kotona syödään nykyään, kun kouluruoka ei tunnu kelpaavan. Kyllä suurin osa on ihan tyytyväistä ja ymmärtää, että laitosruoka ei ole sama asia kuin gourmet-ruoka, mutta sitten on niitä, joille ei tahdo kelvata mikään. On ymmärrettävää, jos joskus on jokin ruoka, joka ei maistu, mutta silti pitäisi minusta yrittää syödä ainakin jonkin verran.

Tämä tuli vain mieleeni tänään, kun taas ennen kello kahtatoista oppilaat ensin vinkuvat ja ruikuttavat, että päästäis jo syömään, aamupala jäi syömättä (!!) eikä millään jaksais enää olla tunnilla. Mutta miten sitten kävikään? Ruokalaan mennessäni suuri osa tulee jo minua vastaan. Ei ollutkaan mieleistä ruokaa. Minusta kylläkin ihan suomalaista perusruokaa: merimiespihviä ja tomaatti-punasipulisalaattia. Merimiespihvi on perunaa ja lihaa kerroksittain haudutettu uunissa. Ihan hyvää, vaikka en itse sellaista kotona koskaan teekään.

Miten syömättömät oppilaat sitten tyydyttävät päivän ravinnontarpeensa? Osa ei mitenkään, osa hakee karkkia kaupasta, osa jonkin pullan. Sellaisetkin ruoat, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat ihan perusruokaa, eivät tee kauppaansa: kaalilaatikko, muikut ja perunamuusi, kesäkeitto, perunat ja nakkikastike, makaronilaatikko. Osa alkaa karsastaa jo lihapulliakin. Huvittavinta on, että oppilaat näin tulevat paljastaneeksi kotiolonsa. Usein on niin, että mitä yksipuolisempaan ruokaan oppilas on tottunut, sitä enemmän hän valittaa. Sitä vaikeampi on syödä sellaista ruokaa, joka ei ole juuri samanlaista kuin kotona. (tai sellaista kuin kaupasta ostettu valmispizza).

En mitenkään voi olla kirjoittamatta tähän nuoremman sukupolven tietoisuuteen, millainen oli alakoulussa ekoilla luokilla ruokalista minun ollessani koulussa. Kissankupeista syötiin pelkkiä lusikkaruokia: mannavelli, riisivelli, makaronivelli, helmivelli, perunakeitto, hernekeitto, perunamuusi+puolukat, piimävelli. Minusta tuntuu, että listasta puuttuu jotain, sillä ruokalista oli kahdeksi viikoksi. Kun koulua käytiin kuusi päivää viikossa, pitäisi tuossa olla 12 eri ruokalajia, mutta en vain muista muuta. Miehen sisko väittää, että ei piimävelliä joka lauantai ollut niin kuin minun mielestäni, vaan se vuorotteli kaljavellin kanssa!

Minusta on todella uskomatonta, että sellaisetkin ruoat kuin mandariinipossu, jauhelihamureke, mantelikala jne saavat jonkun nokan nyrpistymään. Yksi syy valitukseen on se, että ei ole vertailukohteita. Moni muualta tullut opettaja kehuu meidän ruokiamme. Maukkaita ja hyviä.

8 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

ehkä unohdit kaalisopan! - meillä oli vain viikon ruokalista (1950-luvun alkupuolella): maanantaina joku velli, usein makaronivelli, tiistaina lihasoppa, keskiviikkona joku velli, torstaina hernesoppa, perjantai oli taas vellipäivä ja lauantaina kaalisoppa - joka viikko sama neljä vuotta!

ruoka tuotiin yli puoli kilometriä kuorma-auton lavalla maitotonkissa pakkasillakin, joten se oli mukavasti jäähtynyt perille saavuttuaan - kaalisopassa oli reilun rasvaista "lihaa", joten kylmennyt soppa usein vuorasi mukavasti kitalaen - ja kaikki oli pakko syödä! - joten muistoja kyllä jäi!

kirlah kirjoitti...

Jostain syystä en muista kaalisoppaa koulusta, äidin tekemänä usein kylläkin. Kiinnitti vielä huomiota tuo käyttämäsi sana lihasoppa. Pohjanmaalla se oli aina nimeltään perunasoppaa, en millään saa päähäni, että siellä keitossa olisi suuremmin lihaa ollut.

Katilein kirjoitti...

Minä en myöskään tajua lasten suhtautumista ruokaan. Omituista on myös maidon boikotointi. Omituista ja vaarallistakin.

Meillä oli muuten ala-asteella kieltä juustokastikkeessa ruokana. nimi oli jo ruualla sellainen, että syömättä jäi minulta ja monelta muultakin. Myös hyllyvä veripalttu jäi lautaselle.

kirlah kirjoitti...

Kaikki epämiellyttäviksi koetut asiat kannattaa poistaa ruuan nimistä, sillä ne assosioituvat väistämättä alkuperäiseen asiaan, eivätkä herätä ruokahalua, vaikka muuten olisivat herkullisia. Ravintoloissakaan ei juuri enää näe listalla sianlihaleikettä, ei porsaanlihaakaan, vaan kaikki on possua. Sinihomejuusto on Aura-juustoa. vaikka se onkin tuotemerkki, monet käyttävät sitä yleisnimenä juuri siksi, ettei se assosioidu epämiellyttävään.

Ilmeisesti tästä syystä monissa kielissä lihalla ruokana on eri nimi kuin elävällä eläimellä.

Villasukka kirjoitti...

Täytyy myöntää, että enpä ole minäkään kuullut, että missään muualla vietettäisiin puolivälinpäivää. Sitä se pyjamiin pukeutuminen siis tarkoittaa, ja villasukat nähtävästi siksi, että moni nukkuu paljain jaloin, mutta koulun käytävät ovat niin kylmiä...

Kouluruoista. Minä tunnustan olevani hirvittävän nirso. Kylässä syön kyllä aina napisematta sitä mitä tarjotaan, mutta koulussa en syö kaikkea. Eli käyn ruokalassa vain niinä päiviän kun on "herkkuja" eli puuropäivät, hernekeitto, kaalikeitto, jouluruoka.

kirlah kirjoitti...

Villasukka: Onneksi meillä ei ole kuultu pyjamapäivistä. Taas olisi yksi hulinapäivä lisää, on kestämistä penkkareissakin.

Jännä, että toisen lempiruoka on toisen inhokki. Nuo mainitsemasi "herkut" ovat juuri niitä oppilaiden karsastamia, paitsi puuroista kyllä tykkäävät.

Mummeli kirjoitti...

Eikös teillä ollut sahajauhovelliä? Jotain grahamjauhoista tehtyä velliä, joskus vähän pohjaanpalanutta ja klimppistä. Kaikista muista ruuista tykkäsin, mutten siitä. Meillä oli myös tillilihaa, joka ei ihan ollut suosikkini, koska se "liha" oli usein sitkeää jännettä tai läskiä.

kirlah kirjoitti...

Mummeli: ei ollut sahanjauhovelliä, ei. Yhden vielä muistan: ruismarjapuuron.

Tuollainen kuin tilliliha kuulostaa jo tosi modernilta, ei sitä kansakoulussa 50-luvulla vielä tarjottu. Siihenhän olisi tarvittu jo veitsi ja haarukkakin. Meillähän oli vain lusikat, joilla syötiin kaikki, myös perunamuusi ja puolukat.

Olen kyllä kuullut, että se olisi ainakin 70-luvulla ollut koulussa melko yleinen ruoka, minkä vuoksi moni sai siitä tarpeekseen.