Yhtään en muista, miten oppilaat ennen suhtautuivat lukiossa kokeisiin, kun ei ollut koeviikkoja. Mutta nyt ainakin on niin, että tunnit, jotka ovat vasta kokeen jälkeen, menevät ihan hukkaan, kun ei ole enää mitään motivaatiota. Eilen oli jo ykkösen ruotsinkoe, tänään kuuntelukoe ja loppuajalla yritin käsitellä kappaletta, jossa minusta oli jäljellä vielä niin paljon hyvää asiaa.
Mutta ei oppilaita haitannut, vaikka siellä olisi ollut kivoja ääntämisharjoituksiakin ja minusta niin mukavia sanoja. Ne minä aion kyllä vielä viedä läpi maanantaina vaikka väkisin, onhan silloin kaksoistuntikin. Lopuksi saavat sitten katsoa videota, jossa Västeråsin nuoret kertovat arkipäivästään.
Kyllä ne ääntämisharjoitukset heille hyvää tekevät. Tänäänkin kuuntelukokeessa oli ensin sanelukoe ja sitten teksti, johon liittyi kysymyksiä. Eivät minulle sanoneet, mutta olivat matikanopelle valittaneet, että minä olin raahannut jonkun puhevikaisen tyypin sinne puhumaan (siis CD:llä) ja heillä sen takia koe meni huonosti. No, oppilaista on ehkä outoa kuulla ruotsinruotsia, mutta sitähän he ovat kuulleet koko kurssin ajan. Nyt ovat kirjantekijät vihdoinkin ymmärtäneet äänittää kirjan tekstit ruotsinruotsiksi. Elän toivossa, että oppilaiden on tulevaisuudessa helpompi ymmärtää ruotsia, kun joutuvat Nokian lähettäminä Skåneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti