Projektia tyrkkää

Nyt pitää hieman kiirettä kuin sammakolla äkeen alla, kuten ennen sanottiin. Tänä iltana myöhän tulevat saksalaiset oppilaat Ulrike-opettajansa kanssa Imatralle, josta haen heidät taksin kanssa. Opettaja lähtee maanantaiaamuna takaisin Saksaan, onneksi silloin menee busseja, ei tarvitse lähteä viemään. Nämä saksalaiset ovat Kölnin läheltä.

Kaikki pitäisi muu olla järjestyksessä, ainoastaan leipomisia pitää vielä tehdä. Koska Ulrike on vanha hyvä tuttu, meillä oli ainakin 7 vuotta yhteistyötä ennen kuin hän vaihtoi toiseen kouluun, on meillä monia kollegoita, jotka tuntevat hänet. Siksi olen kutsunut huomenillaksi meille ihmisiä yhteistä iltaa viettämään.

Gabi-opettaja, jonka tapasin viime kesänä Saksassa Leipzigin lähellä, on pommittanut minua jo useaan otteeseen, olemmeko halukkaita vastaanottamaan huhti-toukokuun vaihteessa 4-5 saksalaista oppilasta 10 päiväksi tutustumaan suomalaiseen koulujärjestelmään. He tulisivat kouluun, tekisivät raportointia näkemästään, heidän toiveena on, että tutustuttaisimme heitä myös päiväkotijärjestelmään ja johonkin toiseen koulumuotoon. Suomalaisen perheen arkipäivään he tutustuisivat asumalla ikäistensä oppilaiden perheissä.

Tiedustelemalla oppilailta sain sen verran myönteisiä vastauksia, että uskalsin eilen illalla kirjoittaa Gabille myöntävästi. Tänä aamuna oli jo sähköpostissa ylitsevuotavan kiitollinen sähköposti, opettajalta putosi suuri kivi sydämeltä. Oppilailla piti olla marraskuun alkuun mennessä ilmoittaa paikka, minne mennä tekemään "Schulpraktikum" eli tällaista kouluun tutustumista. Mistähän Gabi olisi saanut paikan, jos olisimme vastanneet kielteisesti. Enpä arvannut, että oli niin täpärällä.

Meillähän on ongelmana nimenomaan se, että oppilaita on vähän. Kaikki ovat periaatteessa kiinnostuneita, mutta monista käytännön syistä ei aina silti voi majoittaa vierasta henkilöä, tilanpuute on usein ongelmana. Ja majoitus kaatuu sitten samojen niskaan, mikä tulee rasittavaksi ajan oloon. Oppilailla on nyt mahdollisuus mennä vastavuoroisesti Saksaan. Ainut ongelma on raha. Eli sen puute. Gabin oppilaat tulevat omin kustannuksin, mutta meillä se ei ole kaikille mahdollista. Comenius- ja Lingva-projekteista saisi rahoitusta, mutta niitä ei ehdi anoa tähän hätään.

Ja projektia tyrkkää nyt joka suunnalta. Kirjoitinkin aiemmin jo Komin tasavallan Kortkeros-nimisen paikan opettajasta, joka halusi etanakirjeenvaihtoa oppilaille. Annoin jokaiselle oppilaalle henkilökohtaisen kirjekaverin Kortkerosista, ja oppilaat kirjoittivat itsestään tälle henkilölle tunnilla. Keräsin kirjeet ja lähetän köntässä Komiin. Tällainen kirjehän me oltais kirjoitettu muutenkin näin kurssin alkajaisiksi. Tämä systeemi sopii nyt tosi hyvin tälle porukalle, jossa on eri tasoisia oppilaita. Kun neuvon toista porukkaa, toiset kirjoittavat sillaikaa kirjettä. Saa nähdä milloin saamme vastauksia ja saammeko milloinkaan.