keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Hammasvoidetta ja käyräinen tie


Suomen tunnilla meillä oli tänään tosi hauskaa. Tekstissä oli eri eläimiä ja opiskelijat innostuivat kyselemään, miten eri eläimet ääntelevät suomeksi. Turkkilaisella ainakin riitti hauskuutta, kun kotkotin kuin kana suomessa kotkottaa, tai huvittavaa oli myös kukkokiekuu. Kanann kotkottamisen he halusivat kirjoittaa minulle paperillekin, sillä kun äänsin heidän perässään kotkotusta turkiksi ja venäjäksi, oli riemu ylimmillään. En vain voi laittaa niitä tähän, sillä paperi unohtui koululle. Vain sian ääntelyä ei voitu turkiksi kuunnella livenä, sillä opiskelija ei tiennyt, miten sika ääntelee. Islamilaisuudesta johtuen, nääs. Näistä ääntelyistä olen muuten joskus kieliblogin puolella kirjoittanutkin.

Vasta kun opettaa omaa äidinkieltään ulkomaalaiselle, huomaa ihmeellisyyksiä omassakin kielessä. Mummola on meillä tosi kätevä sana, mennä mummolaan. Heräsi vain kysymys, miksi ei sitten voi mennä pappalaan tai vaarilaan. Heräsi myös kysymys, miksi ihmeen takia pitää olla eno ja setä erikseen, miksi ei käy sama sana. Miksi? hyvä ihme, en minä vain tiedä, niin vain on.

Ykkösen ruotsin tunnilla hämmästytin oppilaita, kun taas joku oli vähän sitä mieltä, että ei suinkaan ole niin väliä, minkä sanan synonyymeistä valitsee. Esitin oppilaille esimerkin, jossa eräs ulkomaalainen sanoi minulle joskus: "Kun ajoin tietä jonkin matkaa, tuli tiellä vastaan käyrä." Banaanista voi sanoa, että se on käyrä, mutta suomen kielessä nyt vain on aina tapana sanoa mutka ja mutkainen.
Toinen kuvaava esimerkki on "hammasvoide", jonka olen kuullut ulkomaalaisen sanomana. Se, mitä tulee putkilosta, on samannäköistä möhnää, mutta eri yhteydessä nyt vain on sanottava eri lailla: hammastahna, mätitahna, mutta ei voi sanoa käsitahna, se taas on käsivoidetta kuten myös jokin lääkevoide. Kengänkiillote olisi kenkärasvaa.
Ja kaiken tämän jälkeen vielä tietysti joku sanoo: mutta ymmärtäähän sen. Totta, kyllä ymmärtää.

Ja kaiken tämän kukkuraksi tänään oli vielä ruotsin tekstissä sana skitsur (hyvin/tosi kiukkuinen, ärtynyt). Katsoin sanastosta, miten sana skit oli suomennettu. Sanastossa luki: tosi. Vaikka tuossa yhteydessä se onkin noin, olisi minusta aina annettava perusmerkityskin, sillä jos ope ei aina muista ja huomaa selitellä joka sanaa, on aivan varmaa, että jos oppilas ei tiedä tai huomaa, että tuon sanan perusmerkitys on "paska", hän saattaa kääntää lauseen: "Asia on tosi": "Saken är skit". Tämä nyt vain räikeänä esimerkkinä siitä, miten vääränlaiset sanavalinnat mm. saattavat syntyä.

2 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Onpa tänään puhuttu ihan samoista asioista! Minä "paasasin" sanakirjan käytöstä ja sen yhteydessä sanojen eri merkityksistä.

kirlah kirjoitti...

Jep, mitäpä sitä muuta kuin aamusta iltaan vuodesta toiseen aina samoja asioita toistetaan.