Keskiaikaiset syömingit

Eilen illalla pääsimme keskiaikaisiin pitoihin. Kunta järjesti tällä kertaa oikein kunnon elämyksen tavallisten pikkujoulujen sijaan, joten porukkaakin oli ainakin kaksi kertaa enemmän kuin yleensä, ihan kaksi täysinäistä bussilastillista. Savonlinnassa Olavinlinnassa oli keskiaikaiset pidot.

Kuninkaansalissa oli ensin tervetuliaisjuoma, sitten vain napostelemaan päreillä tarjolla olevia alkupaloja: kuivasavustettua lihaa, lohta, muikkuja, värjättyjä kananmunia, vuohenjuustoa, salaattia, hapankaalia, pähkinöitä, rinkeleitä, rieskaa, leipiä... Juomana vesi ja kotikalja, väkevämpää juomaa sai tilata omaan laskuun. Ei tämä muutenkaan ihan ilmaista ollut, melko sievoisen summan olimme saaneet pulittaa etukäteen omastakin pussista.

Alkopalojen jälkeen tuotiin väliruokaa: haudutettuja lanttuviipaleita ja lihaa.
Linnanvouti esitteli aina taukojen lomassa linnaa ja entistä elämänmenoa. Trubaduuri soitti kitaraa ja lauloi kivoja lauluja, ainakin Bellmannin juomalaulut osuivat korviini. Piiat juoksivat tarjoilemassa sen kuin ennättivät.

Meille oli etukäteen sanottu, että piiat saattavat tehdä kaikenlaisia omia sivistymättömiä temppujaan, ihan kuten keskiajallakin. En itse ainakaan huomannut mitään muuta erikoista kuin että tarjoilijapiika kehotti vastapäätäni istuvaa henkilöä tyhjentämään pullonsa, että pääsee pian tilaamaan uutta. Puhuteltu oli kovin hämmästynyt, sillä hän tuli eri autossa kuin minä, eikä heitä ollut "varoitettu" piikojen "huonosta käytöksestä". Vai onko tulkittava niin, että olen itsekin niin sivistymätön, etten huomannut tarjoilijoiden käytöksessä mitään ihmeellistä!

Teräviäkin tarjottiin, mutta onneksi laukkuni oli jumettunut istuimien väliin, joten en saanut kaivetuksi rahoja esille, ehti onneksi tarjoilija mennä ohitseni. Pääruoaksi tuotiin kermaperunoita ja lihapaistia sekä siirapissa ja hunajassa haudutettuja lanttu- ja porkkanakuutioita. Erittäin maukasta. Tämän jälkeen seurasikin pieni kävelykierros linnassa, meille näytettiin sellaisia huoneita ja kerrottiin sellaisia tarinoita, joita ei tavallisilla turistikierroilla kerrota ja näytetä. Pöytiin palattuamme pääsimme käsiksi jälkiruokatorttuun. Kahvia ei tarjottu, koska sitä ei keskiajallakaan ollut. Omaan laskuun olisi saanut makeaa jälkiruokalikööriä, mutta olin jo pyörryksissä tilaamastani valkoviinistä, joten oli viisainta jättää se väliin.

Jälkiruoan lomassa trubaduuri kertoli vitsejä ja kaskuja ja soitteli kitaraa. Oikein kivoja ja nautittavia juttuja, vaikka autossa palatessamme eräs kollega jo ehti kritisoida sitä, miksi kaikki eivät nauraneet. No jos ei aina putoa penkiltä kippurassa, ei se silti tarkoita sitä, ettei hauskaa olisi. Taasko pitäisi kaikkien olla siis samanlaisia!

Itse ainakin tykkäsin ja nauroinkin mielestäni, ehkä vähemmän niille jutuille jotka olin kuullut ennenkin, mutta osa meni ohi korvienkin. Sali on leveä, ja aina kun trubaduuri käänsi päänsä puhuessaan minusta pois päin, jäi osa kuulematta. Enkä sitten jaksanut vain näön vuoksi lyödä rintoihini ja ulvoa naurusta, kun en kerran mitään ollut kuullutkaan, vaikka TYKY-päivänä juuri oli tekonaurua naurujoogassa opetettu.

Kolmetuntiset syömingit olivat siis onnistuneet, kiitos kunnalle, että järjesti tällaisen kivan pikkujoulun. Kiva kokemus, ei tällaiseen tavallisesti yksityisesti ole mahdollista päästäkään. Jatkoille en enää jaksanut lähteä, yövalvomista vihaan. Miksi ei jatkoja voisi joskus järjestää keskellä kirkasta päivää, jaksaisi sinne mennäkin ja oikein viimeisen päälle riehua.