Niin päättyi kouluvuosi. Kevätjuhla oli perinteinen, oppilaat saivat lakkinsa ja ysiluokkalaiset päästötodistuksensa. Seitsemään paikkaan oli kutsuttu opettajiakin juhlille, ja täällä kun välimatkat ovat pitkiä, olin vasta tunti sitten kotona eli kello 20. Se on aika hyvin, joskus on lakkiaispäivänä mennyt pitempäänkin.
Maksimissaan yleensä kahdeksassa paikassa ehtii käydä. Jos kutsuja on enemmän, on täytynyt jakaantua useampaan kiertävään porukkaan, että jokaisen luona joku edes kävisi. Nyt pidimme tarkkaan huolen, että puolta tuntia enempää emme ole yhdessä paikassa, jos koko kierroksen aioimme tehdä.
Joskus ovat voimat loppuneet kesken. Kun kello alkaa lähetä iltakuutta, on jo aika naatti olo. Melkein tekisi mieli sanoa, että vuoden raskain työpäivä on lakkiaispäivä.
Huomenna on vielä yhdet perhetuttavien ylioppilasjuhlat toisella paikkakunnalla, sitten alkaa todellinen kesäloma.
4 kommenttia:
Kuulostipa uuvuttavalta, samaten edellisen postauksen hommat. Kouluopettajat joutuvat tekemään opettamisen lisäksi hurjan määrän muuta hommaa. Luulen että itseltäni ei liikenisi energiaa opettamiseen jos joutuisin läpikäymään juhlallisuudet ja seremoniat sekä niiden valmistelut. Nostan hattua kaikille koulujen opettajille! Jos palkkaus olisi kaikkien tehtyjen töitten mukaan mahtaisitte jo olla rikkaita :)
Niinpä. On muuten aina hauska nähdä uusien nuorten opettajien ja varsinkin sijaisten ilmeitä, kun he huomaavat, että tähän työhön kuuluu paljon muutakin kuin juuri se 45 minuuttia kulloistakin tunninpitoa.
Varsinkin tuntien valmisteluun kuluvan ajan pituutta he tuntuvat aina hämmästelevän.
Näin on varmasti ihan jokaisessa ammatissa; "yleisölle" näkyvä osa töistä on vain jäävuoren huippu.
Olenpa kuullut muuten joskus TV:n uutistenlukijoiden sanovan, miten jotkut ihmiset heiltä joskus kysyvät, menevätkö nämä vielä illalla töihin puoleksi tunniksi uutisia lukemaan. Eli sepä vasta helppoa hommaa olisi!!!
Lähetä kommentti