perjantai 9. toukokuuta 2008
Pahan palkka
Koskaan ei pitäisi kiukutella ihmisille, lopuksi kaikki kuitenkin kääntyy aina itseä vastaan. Mutta niinhän se on, että paha saa aina palkkansa. (Miksiköhän hyvä ei saa palkkaa?)
Pohjola-Nordenin puheenjohtajan kanssa olimme ajatelleet, että on kutsuttava hallitus koolle, sillä oli syntynyt idea, että meidän yhdistys vuorostaan voisi järjestää ensi vuonna Pohjolan pidot. Olemme käyneet parina vuonna muiden järjestämissä pidoissa ja oli syntynyt uusia ideoita.
Laitoin hallituksen jäsenille kyselyä, mikä päivä olisi sopiva. Olin pyytänyt myös ilmoittamaan minulle, sopiiko ehdottamani päivä. Muutaman päivän kuluttua aloin vaivihkaa kollegajäseniltä tiedustella mielipidettä, mutta kukaan ei oikein ottanut minkäänlaista kantaa. Puolet ihmisistä oli minulle jo vastannut, mutta aloin vähitellen hermostua, kun lopuilta ei tullut vastausta. Varsinkin kun en ole pyytänyt ruveta sihteeriksi!
Sitten minulle iski se nuha ja olin jo siitä hermostunut ja kukaan ei vain ilmoita kantaansa, vaikka suoraan sitä jo kiivaaseenkin sävyyn tiedustelin. Vastasivat vain, että jotain epämääräistä viestiä olin lähettänyt, ei siitä tolkkua ottanut.
Vasta tänään otin lopullisesti viestin sähköpostista ja vertasimme jonkun kanssa hänen saamaansa viestiä ja ihme ja kumma: Minun lähettämäni viesti on mennyt puolelle ryhmästä vain osittaisena. Ei mikään ihme, että eivät oikein edes tienneet, mitä minä heiltä vaadin. Voi raukkoja. Säälittää.
Toisaalta olen onnellinen, että nämä kollegat eivät näyttäneet kovin vihaisilta ja ottivat asian huumorilla. On etunsa sillä, että olemme työskennelleet kauan yhdessä ja luottamus on niin suuri, että uskaltaa sanoa asioita suoraan puolin ja toisin, eipähän jää hampaankoloon kaivelemaan.
Paitsi että tuli huono omatunto, että minä paha olin taas meuhkannut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Taisivat pitää sinua hieman erikoisena persoonana :)
Kyllä totta totisesti.
Lähetä kommentti