tiistai 20. toukokuuta 2008

Vieläkö kukko munii


Vein saksantunnilla kakkosille saksalaisia sananlaskuja. Tarkoituksena oli, että luemme ne ja sen jälkeen oppilaat saavat kertoa saksaksi, mitä niillä itse asiassa tarkoitetaan. Tehtävä olikin vaikeampi kuin kuvittelin. Olemme tehneet niitä joskus ennenkin, mutta lieneekö siitä vierähtänyt aikaa, sillä tämä nykypolvi ei ainakaan oikein lämmennyt asialle. Tai olisi varmaan lämmennyt, mutta oppilaat pitivät sanontoja niin utopistisina, että suomennoksenkaan jälkeen ei sanoma oikein auennut, mitä sitten selitys ja vieläpä saksaksi.

Yksi sananlasku oli esim. jotain tähän tapaan: Toiminta on elämän suola. Mitä tuolla tarkoitetaan, oli niin käsittämätöntä oppilaista, että oli viisainta selitelläkin sananlaskuja suomeksi. Entäs sitten tämä: Onnekkaalle munii kukko. Ensinnäkin Hahn eli kukko oli päässyt unohtumaan. Kun oppilaille sanoin, että kukko munii, päästivät röhönaurun ja sormi pystyssä ojensivat minua: Kuule, kana se on joka munii!

Kun tarkemmin ruodimme juttua, ilmeni, että nykylapset eivät enää tiedäkään, mitä tarkoittaa kun kukko munii. Koulumme vieressä olevan ala-asteen seinässä on seinän kokoinen kukko. Mutta oppilaille ei ole koskaan selvinnyt, miksi se on juuri kukko eikä vaikkapa hanhi. Aapiskukko-käsite oli kyllä tuttu, mutta että hyvistä tuloksista ja ahkeruudesta oli tapana antaa lapsille jotain hyvää, esim. suklaata tai jotain muuta kivaa kuten kiiltokuvia. Tästä sanottiin, että kukko on muninut. Usein kukon lahjukset löytyivät tyynyn alta tai aamulla kahvikupin vierestä.

Vielä oli ennen vanhaan alakoululaisilla ns. ällästikku. Se oli muovinen värikäs noin kymmenen sentin pituinen tikku, jonka toisessa päässä oli kukko. Aapisesta tavatessa pysyttiin oikealla rivillä, kun osoitettiin tavattavaa sanaa tikulla.

On sääli, että paljon historiaa ja entisaikaista tietoa häviää yhdessä hujauksessa. Myös sanalaskujen ja arvoitusten tulkitseminen on nykyoppilaista vaikeaa, olen huomannut sen ennenkin. Nämä kaksi esimerkkiä olivatkin ehkä vaikeita, mutta minusta helpommatkin tuntuvat oppilaista pimeiltä. Ehkä on niin, että nykynuoret ovat tottuneet siihen, että kaikki asiat sanotaan suoraan, he eivät ole harjaantuneita etsimään merkityksiä rivien välistä.

Selitysten jälkeen vielä joku kysyi, milloin se kukko sitten kävi munasemassa.

3 kommenttia:

sinerheimo kirjoitti...

Tosiaan, eipä ole omalle lapsellekaan tullut kerrottua että esimerkiksi pääsiäisenä kukko käy munimassa... omassa lapsuudessani se pääsiäiskukko muni kultamunia, jotka sitten kuitenkin sisältä olivat suklaata. Kun äidiltäni tätä epäkohtaa tivasin, äiti selitti että kultaa onkin se sormus siellä onton munan sisällä :D

Anonyymi kirjoitti...

En minäkään tiennyt että se aapiskirjan kukko liittyy jollain tavalla palkitsemiseen, nyt vasta kuulin. Luulin että se vaan heiluttaa karttakeppiä koivessaan! Vaikka ala-asteen käymisestä on - voi kauhistus - sentään 25 vuotta.

kirlah kirjoitti...

Nyt äkkäsin, että olenkohan minäkään tullut opettaneeksi omille lapsilleni koko kukkojuttua. Sellaiset asiathan eivät loppujen lopuksi periydy oikein opettamalla, vaan vain tulevat jotenkin esiin jokapäiväisessä elämässä.