Eilen perjantaina oli meillä koulua, vaikka moni olisi halunnut vapun takia pitkän vapaajakson. En tiedä, kumpi on parempi, tehdä talven mittaan useita lauantaita ja pitää vapun ja helatorstain aikoihin pitkää vapaata, vai olla kaikki lauantait vapaalla kuten tänä vuonna ja tulla sitten juhlapäivien välipäivinä töihin. Oppilaita oli joka tapauksessa poissa, samoin joku opettajakin oli ottanut omaa lomaa. Moni lähtee matkalle kun kerrankin on tilaisuus.
Mutta ei niin järin antoisaa ollut tuntien pito. Joku ajatteli tulevaa viikonloppua, joku toinen mennyttä vappua. Sanat olivat unohtuneet totaalisesti. Kun saksassakin tuli esiin ilmaus ei mitään mieltä, sanoi joku oppilas, että ai niin, se on se synti - Es hat keinen Sinn.
-??? Minä jo taas ihmettelin, mikä synti, mutta onneksi valistivat, että sinn on englannissa synti. Itse asiassa tiesin sen, mutta en nyt ymmärtänyt sitä tähän väliin vetäistä.
Muutenkin kummallista, että jos itse yritän ohjata oppilaita vertailemaan näitä germaanisia kieliä keskenään ja näin laajentamaan sanavarastoaan, ovat he sitä mieltä, että se vain sotkee heitä. Aivot eivät niin vain käänny saksan raidalta ruotsin raidalle. Oppilailla on jonkinlainen putki, jota pitkin kulkee vain yhden oppiaineen tieto kerrallaan.
Muistan sellaisenkin tapauksen takavuosilta, että kun komparatiivia ja superlatiivia opettaessani otin esimerkkilauseisiin Euroopan kaupunkeja ja jokia: Rhein on pitempi kuin Oder tai Berlin on suurempi kuin Köln, nousi kova meteli. Nyt ei ole maantiedontunti. Se porukka ei millään suostunut sanomaan lauseita, joista olisi vaikka voinut oppia jotain. Vasta kun vaihdoin lauseet mitään sanomattomiin: Kalle on pitempi kuin Liisa, alkoi komparatiivikin sujua. Kaikenlaista sitä pitää ollakin! Opeta siinä sitten kulttuuriakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti