keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Vain me ahkerat saksanlukijat


Miksihän oppilaat tulevat uusintakokeeseen, jos eivät ole kerran lukeneet. Eilen oli uusintakuulustelu ja iso liuta kakkoslaisia oli taas ilmoittautunut kokeeseen. Joku tarvitsisi kuulemma seiskan, että numero pysyisi edes jonkinlaisena. No, miksi ei ollut sitten lukenut. Nelosta pukkaa vain. Eli uusintakokeet menevät yleensä aina huonommin kuin varsinainen koe. Oppilaat ovat unohtaneet senkin, mitä joskus ovat osanneet.

Eräskin oli saanut varsinaisesta kokeesta 4- ja nyt tuli 4 ja miinuksia olisi voinut vetää vaikka kolmekin perään. Kun kysyin lukemisesta, oppilas vain naureskeli, ettei nyt oikein kerennyt avatakaan kirjaa! Turhaan olin siis taas tehnyt kokeen ja luin niitä aamupäivällä. Mieluummin olisin mennyt vaikka pyörälenkille silläkin aikaa.

Kun menin iltapäivällä kouluun, ei missään näkynyt ketään. Ihan tyhjä koulu. Yläastelaiset olivat alkaneet auditoriossa vappujuhlan. Lukio ei onneksi ottanut osaa, joten hiippailin luokkaan omia tuntejani pitämään.

Etäopetustakin oli kaksi tuntia. Jostain syystä dokumenttikamera ei suostunut näyttämään toiselle paikkakunnalle mitään, väitti vain jotain inputista ja outputista. Sille nyt ei paljain käsin voitu tehdä mitään, joten käänsin meitä kuvaavan kameran tauluun päin, että kirjoitan taululle. Jostain syystä se näytti niin himmeää kuvaa, että oppilaat sanoivat minun näyttävän haamulta. No, käänsimme koko television, että saimme pitää asetuksen, joka kuvaa minua ja oppilasta. Sainhan minä viedyksi koko ohjelman läpi, mutta kohina koneissa oli aivan mahdoton.

En tiedä, miten jatkossa onnistuu etäopetus, jos laitteet alkavat reistailla. Ja etäopetus lisääntyy. Itse saan jatkaa tämän porukan kanssa. Tätä herkkua on luvassa myös muihinkin aineisiin, mm. matematiikkaan ja kemiaan. Kemianopettaja oli vihainen, sillä kemiahan on kokeellinen aine, ja on hankalaa näyttää kokeita laitteiden kautta.

Aivan, mutta ei meiltä kieltenopettajiltakaan kysytty, sopiiko etäopetus ollenkaan kieliin. Ääntäminen vaatii ponnistuksia ja silti ei meinaa saada selvää toisen sanomisesta. Keskusteluharjoitukset ovat aika hankalia koneen kautta. Oppilaat joutuvat koko ajan pyytämään toisiaan toistamaan. Kone kuljettaa vielä nykyäänkin ääntä vähän viiveellä ja sotkee puheen, jos vähänkin puhut yhtaikaa toisen kanssa.

Monista asioista on joutunut luopumaan koneiden takia. Teoriassa on mahdollista näyttää myös videoita ja tietokoneelta juttuja, mutta me venäjänopen kanssa ei ainakaan olla onnistuttu saamaan näitä joka vempelettä toimimaan. Ja kukaan ei edes tiedä, mistä niin viisaita ihmisiä olisi saatavilla, että kaikki lähtisi rullaamaan. Jospa nyt rupeaa tapahtumaan jotain, kun muutkin opet joutuvat pyörittämään tätä systeemiä.

Kaksituntisen koneiden kanssa taistelun jälkeen lähdimme neljältä kotiin, ja koko koulu oli niin hiljainen, että epäilen, oliko siellä koko päivänä muita ollutkaan kuin me saksanopiskelijat.

3 kommenttia:

Isopeikko kirjoitti...

Jos osaisin, sanoisin jotain älykästä kieltenopiskelusta. En osaa.

Kiva ope kirjoitti...

Onpa kurjaa, jos ei laitteet toimi odotetusti. Menee varmasti arvokasta aikaa hukkaan niitä säädellessä. Nykyteknologia kun kuitenkin tarjoaa aika hyviä mahdollisuuksia etäopetukseen, vaikka parhain tietenkin, kuten sanoit, olisi aito kontakti.

kirlah kirjoitti...

Eniten minua ihmetyttääkin, että nykyteknologia ei osaa ratkaista tällaisia ongelmia. Ilmeisesti on niin kuin on joskus ennustettukin: teknologia kulkee omia latujaan harvojen hallinnassa, tavallinen kansa laahautuu perässä.

Minä tykkään askaroida tietokoneiden parissa ja tykkään etäopetuksestakin, mutta suututtaa, kun ei osaa itse korjata vikoja. Ihan niin kuin autolla-ajo. Niin kauan menee hyvin kuin auto toimii. Heti jos tulee pienikin vika, menee sormi suuhun.