Kakkosen oppilaat hekottelivat jo perjantaina tyytyväisinä. Luulin, että oli tulossa nuorisotalolle disko, niin onnelliselta ne näyttivät. Epäluuloisen luonteeni mukaisesti aloin kuitenkin jo miettiä, mitä iloisten hymyjen takana onkaan. Ja selvisihän se. Perjantaina oppilaat saivat jaksotulosteet, jossa kaikki ruotsinnumerot olivat päin prinkkalaa.Olin jo viime viikolla kiukutellut koneen kanssa, ties minne osa numeroista oli hävinnyt. Olin pyyhkinyt kaikki tänä vuonna antamani ruotsinnumerot pois ja syöttänyt uudet. En ollut kuitenkaan jostain syystä painanut nappia, jossa lukee: toimeenpane arviointi. Näin ollen viimeiseen sarakkeeseen oli jäänyt entisiä numeroita ja tietysti liian hyviä numeroita. Eihän minulla mitään hyviä numeroita vastaan ole, kunhan ne tulevat ansaitusti.
Tänään oli kolme tuntia Moodle-koulutusta klo 12-15. Olin antanut valinnaisruotsin porukalle lyhyitä viestinnällisiä kirjoitustehtäviä ja ajattelin, että heille voi jäädä tunnista luppoaikaakin. Kun sitten klo 15 menin pitämään saksan tuntia samoille oppilaille ja pyysin saada jo tarkastettavaksi kirjoitukset, eivät olleet saaneet kuin pari lausetta paperille. Mihin ne raukat ovat haaskanneet koko tunnin! Eivät edes kiitettävät oppilaat olleet saaneet oikein mitään aikaseksi. Teki mieli kehottaa harkitsemaan ammattia, jossa pomon on oltava koko ajan vahtimassa ja hengittämässä niskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti