torstai 10. huhtikuuta 2008
Tässä jotenkin keikutaan
Kokeet on korjattu ja viimeinen jakso on saatu alkamaan. Minulla on alkanut nyt oikein helppo jakso. Ykkösen etäopetussaksa jatkuu, kakkosella alkaa taas saksa ja kakkosella alkaa myös valinnainen puhe- ja kirjoituskurssi. Helppo jakso siinä mielessä, että ei ole enää pakollisia kursseja, joilla saattaa istua joskus vastentahtoisiakin ihmisiä.
Laitoin tänään ruotsin arvosanoja koneelle, mutta kyllä koneista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ensinnäkin joka kurssilta puuttui koneelta ihmisten nimiä, ja niitä ei opettaja voi sinne noin vain lisätä, aina pitää vaivata rehtoria erikseen. En tiedä mihin ne nimet on sieltä tippuneet. Sitten kun meinasin ruveta laittamaan viidennen kurssin numeroita, rivi olikin jo täynnä. Kone oli jo laittanut sinne numerot!! Eli ne oli kai neljännen kurssin numeroita, mutta kun vertasin omiin muistiinpanoihini, eivät ne niitäkään olleet.
Katsoin, oliko oppilailla kolmoskurssin numeroita - ei ollut mitään!! Mihin lie hävinneet. Olen minä joka jakson jälkeen numerot antanut, eikä kukaan ole valittanut puuttuvistakaan. Tällaista on ylistetty tietokoneaika. Muuten mukavaa, mutta kun aina saa tehdä kaksinkertaisen työn. Jos ne olisi alunperinkin laitettu vain käsin todistuksiin, olisivat ne siellä vielä tänäkin päivänä.
Rehtori on yrittänyt raapia meille kieltenopettajille tunteja ensi vuodeksi. Tunnit romahtavat nyt rutkasti, sillä sekä kasille että seiskalle tulee vain yksi luokka enää. Lisäksi valinnaisen saksan tunteja yhdistellään niin, että minulla voi olla ensi vuonna kolmenlaista eri saksaa lukeneita samassa ryhmässä. Joudumme venäjänopettajan kanssa ottamaan myös yläasteen äidinkieltä monta kurssia, eli jaamme keskenämme kaikki yläasteen äidinkielen tunnit puolen vuoden ajan, sillä äidinkielenopettaja on äitiyslomalla jouluun saakka. Tällä kertaa meidän onnemme. Silti minulla jää opetusvelvollisuus vähän vajaaksi. Venäjän ope joutuu haalimaan tunteja myös Mikkelistä. Yksi kieltenope joutuu ottamaan myös terveystiedon tunteja. Mutta vuosi nyt kumminkin jotenkin keikutaan eteenpäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti