Lapsena minusta ei mikään ollut hauskempaa kuin pitää luokkatovereilleni ja sisarilleni koulua. Minä itse olin tietysti aina opettaja. Opetin mm, että suurimmat taivaankappaleet ovat aurinko, kuu ja pilvet. Neuvoin myös, että tärkeimmät ja suurimmat kaupungit ovat Vaasa, Isokyrö ja Seinäjoki. Helsinkikin on kaupunki, mutta se on niin kaukana, ettei sitä tarvitse välttämättä muistaa. Ihaninta oli pitää kokeita tai kirjoituttaa aineita ja korjata niitä sinipunakynällä.
Juuri tänään tulivat mieleeni nuo ajat, jolloin olen tästä työstä nauttinut ihan sydämeni pohjasta. Opetus on kyllä vieläkin melkein yhtä kivaa, mutta mihin on kadonnut into korjata kokeita?
Ainakin muutama syy tulee heti mieleeni. Se ei ole enää vapaaehtoista eikä leikkiä. Toinen syy on se, että kaikesta yrityksestä huolimatta kaikki eivät ole oppineet kaikkea. Olisi aivan ihanteellista korjata vain kokeita, joihin ei tarvitsisi juurikaan kynällä kajota. On masentavaa, kun paperi toisensa jälkeen todistaa: tuokin on niille vielä epäselvää ja tuo ja tuo...
Kolmas syy innon häviämiseen on se, että kokeita saa korjata kaikki viikonloput ja illat. Miten usein olenkaan haaveillut ammatista, jossa painettuani työpaikan oven kiinni ei tarvitsisi enää miettiä ja suunnitella seuraavan päivän asioita.
Tänään aloitin ykkösen ruotsin kokeen korjauksen jo aamulla kahdeksalta. Olin aloittanut niitä jo eilen valvoessani kokeita, mutta ei parissa tunnissa pääse vielä pitkällekään. No, tunnin jaksoin aamulla puurtaa, sitten hyypötin sänkyvaatteet pihalle, kun oli kerrankin kaunis auringonpaiste. Jatkoin kokeen korjausta, kunnes mies kutsui ruokapöytään.
Ruuan jälkeen riivin olohuoneen ikkunaverhotkin koneeseen ja pesin ikkunat, en jaksanut muista huoneista pestä, sillä selkä karsastaa työntekoa. Korjasin taas tunnin verran niitä riivatun kokeita ja kiukuttelin samalla. Kun silmissä alkoi jo hämärtää, päätin käydä kävelylenkillä, minkä jälkeen - niin, mitäs muuta kuin kokeiden korjausta. Nyt ne ovat valmiit, mutta vielä on pisteet laskematta yhteen ja numerot antamatta, mutta sen voi tehdä vaikka illalla välipalaksi. En halunnut jättää näitä kokeita arkipäiväksi, sillä maanantaina tulee taas uudet kokeet ja niiden kanssa ottelen ainakin kaksi iltaa.
Kun olin silittänyt verhot, hakenut narulta ulkoa kolmannenkin koneellisen kuivia pyykkejä katsoin ansainneeni vähän aikaa blogin ääressä istuskelua. Kyllä tämä sentään kokeenkorjauksen voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti