Hajanaista höpötystä

Kun tunnit ovat kolmen jälkeen iltapäivällä, on usein epävarmaa, saako niitä edes pitää ja onko siellä yleensä oppilaita. Kaikki luulevat, että koulu loppuu kaikilta jo klo 15, joten kolmelta laitetaan uusintakuulustelut, ylimääräiset kuoroharjoitukset, kaikenlaiset kissanristiäiset. Jos ei mitenkään muuten keksitä enää estää saksanopiskelua, on kolmelta jonkun eläkejuhlat tai läksiäiset ja tietysti siellä pitää olla oppilaitten laulamassa ja opettajat rivissä muuten vain. Tällä tavalla taas on käynyt minulle tällä viikolla. Sitten oppilaat ihmettelevät, mikä oikein on, kun ei saksa oikein meinaa ruveta sujumaan.

Huominen ei ole sen kummallisempi kuin että muiden tuntien jälkeen joudun taas lähtemään kotiin oppilaiden puutteessa, sillä etäopetusoppilaat omasta koulusta ovat nyt Turkissa Comenius-vaihdossa ja toisen paikkakunnan oppilas on biologian tunnilla. Tällä oppilaalla kun on koko talven ollut sekä kuvaamataitoa että biologiaa että saksaa päällekkäin. Innokkaille ja ahkerille oppilaille käy aina niin, että heillä on kaikki aineet päällekkäin, jolloin ei ehdi keskittyä kunnolla oikein minkään opiskeluun. Ahkeria nämä kyllä ovat olleet, ei voi valittaa. Mutta mitään asiaa ei voi vahvistaa, kun on mentävä aina eteen päin niillä kerroilla kun kaikki ovat kuulolla.

Luulin pitkään, että ensi vuoden tunnit ovat järjestyksessä. Mitä kittiä. Tilanne elää joka päivä. Milloin minulle on vain 12 viikkotuntia luvassa, milloin taas ylituntejakin rutkasti. Onneksi kuitenkin on varmistunut, että yläasteen äidinkieltä ei tarvitsekaan ottaa, on vain omien aineiden tunteja.

Meille tulee kouluun taas ensi vuonna kaksi vaihto-oppilastakin ulkomailta. Se on kiva. Ja ennen kaikkea, tekee todella hyvää nuorille nähdä ja kuulla muutakin kuin aina niitä oman luokan valopäitä. Paikkakunnalla kun ei asu muuten ulkomaalaisia, ovat kontaktit ulkomailmaan todella vähäisiä.