Eilen kotiin tultuani oli keittiön pöydällä lappu: "Sahasin sormeeni, jouduin lähtemään Mikkeliin". Mies oli sirkkelillä sahannut puita ja peukalosta lähti pala irti. Paikallinen lääkäri passitti Mikkeliin. Mikkelissä olivat leikanneet palan käsivarresta kyynärtaipeen sisäpuolelta ja istuttaneet sahanpuruihin kadonneen peukalonpalan tilalle.
Illalla kotona käsivarren sideharso oli jotenkin luisunut ranteeseen ja leikkaustikit ammottivat avonaisina. Minä tietysti jouduin leikkimään taas sairaanhoitajaa ja sitomaan käsivarren uudelleen. Olivat nimittäin kysyneet sairaalassa, onko kotona ketään avustajaa. Oli mies sanonut, että joo, ja oikein hyvä onkin.
Olen nimittäin niin hyvä, että kun pari vuotta sitten miehen selkään tuli rasvapatti, joka tulehtui, se jouduttiin lääkärissä avaamaan. Lääkäri teki leikkaushaavan, josta paineella purskahti kaikki mönjät lääkärin takille kuin teurastajalla. Lääkäri laittoi aukkoon muovinpalan ja käski avustajan (=minun) puristella siitä kerran päivässä loputkin visvat. Tein tietysti työtä käskettyä. Mutta kukaan ei ollut muistanut sanoa, miten kauan muovinpalaa piti pitää reiässä.
Kun viikonpäivät olin aina puristellut hyvällä menestyksellä, otin muovin vihdoin pois. Se oli kai ollut aukossa loppujen lopuksi liian kauan, joten reikä jäi avonaiseksi. Ja selässä on vielä tänä päivänäkin iso reikä. Outoja lääkäreitä tuolla arvauskeskuksessa: Kun mies meni jonkin muun asian takia viikon kuluttua lääkäriin, lääkäri sanoi samalla katsovansa sitä selkää. Minä olin tietysti laittanut uuden hienon puhtaan sideharsopeitteen haavalle. Lääkäri kangotti puseroa ja katsoi vain puhdasta sideharsoa ja sanoi: "Hyvinhän tämä on parantunut!!!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti