tiistai 27. toukokuuta 2008

Kehitystäkin on tapahtunut


Tänään oppilaat kiiruhtivat juoksujalkaa perääni tietämään eilisen suullisen kuulustelun tuloksia. Olivat vähän pettyneen näköisiä, vaikka minusta tulokset olivat hyviä, mutta itse odottivat ehkä parempia. Yksi tämän pienen lukion ongelma on, että ihan huippu on lähtenyt erikoislukioihin, ja jäljelle jääneet hyvät eivät jotenkin usko, että heillä olisi vielä parantamisen varaa. Jos oppilas on vaikkapa ryhmänsä paras, hän on ihan tyytyväinen tuloksiin eikä tiedä, mihin kaikkeen voisi vielä yltääkään.

Viime viikolla eräs toinen ope kertoi jollain luokalla tietyn jengin linnoittautueen luokan perälle ja opinhaluisten etuosassa viitatessa oli joku jengiläinen sanonut puoliääneen, mutta niin, että kaikki varmasti kuulivat: "Kiukuttaa tuollainen p...een nuoleminen!" Kaikki eivät siis ymmärrä vielä lukiossakaan, että sinne on tultu opiskelemaan ja oppimaan tiettyjä asioita eikä opettajia miellyttämään tai miellyttämättä jättämään.

Onhan muuten yleisesti tiedetty tosiasia, että lukiolaiset ovat nykyään olemukseltaan ja käytökseltään kuin yläastelaiset ennen, yläastelaiset puolestaan kuin ala-astelaiset. Ja ala-astelaiset käyttäytyvät kuin päiväkotilaiset ennen. Minusta on ihan tänä vuonna alkanut tuntua, että lukiolaiset ovat tipahtaneet tuostakin vielä yhden pykälän alas päin. Ainakin joidenkin kohdalla on vielä ekaluokan syksyllä havaittavissa kuin ala-astelaista käyttäytymistä.

Tuleepa vain mieleen heti alkusyksyinen tapaus ekaluokalta. Oppilailla oli ruotsinkirjasta eri painokset. Jossain harjoituksessa oli jonkun kirjassa päähenkilönä Kalle, toisen kirjassa luki Ville. Nuo oppilaat hyppäsivät heti pystyyn ja sanoivat, että on pakko käydä tarkastamassa kaikkien kirjat, kenellä on Ville, kenellä on Kalle. Olin niin äimistynyt ja hämmästynyt, etten voinut muuta kuin suu auki ihmetellä. En muistaakseni iljennyt syksyllä edes kirjoittaa siitä, miten lapsellista porukkaa meille oli lukioon tullut. -Nyt kai olen jo tottunut ja pidän tuollaistakin ihan normaalina. Paitsi että ovat huomattavasti kehittyneet talven mittaan.

Muuten, joku kyseli kommenteissa, aionko kirjoittaa kesälomalla. Heräsin itsekin vasta hiljattain tuohon samaan kysymykseen enkä oikein vielä tiedä. Voisihan sitä höpistäkin, jos jotain höpinän aihetta riittää.

3 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Kirjoitat taas ihan sitä mitä ajattelen. Parhaat häipyvät meiltäkin pois (muutamia ihania poikkeuksia lukuunottamatta), suurimmalle osalle riittää, että pääsee läpi, ja käytös.... Olen aika monta kertaa ehdottanut että tietyt henkilöt voisivat ylittää pihan ja siirtyä takaisin ala-asteelle. Viime viikkoina olen kyllä harkinnut saman ehdottamista lähihoitajillekin :(
Vähän hirvittää ajatella, millaisia päättäjät ovat kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Tai oppilaat sitten silloin?
Kirjoittele vaan kesällä, please!

Anonyymi kirjoitti...

Olin itse jo yläasteella, kun vasta tajusin, että kaikki oppilastoverit eivät viittaa, vaikka tietäisivätkin vastauksen opettajan kysymykseen. Se oli karmea järkytys! Olin aina ajatellut, että onpa pöljää porukkaa kun eivät mitään tiedä. Heikompi luonne olisi varmaan nuoleksijaksi moittimisen pelossa lakannut viittaamasta, mutta minä se vain viittasin kahta kauheammin. Enkä kadu.

kirlah kirjoitti...

Joskus minäkin pelkään, millaisia tulevat päättäjät ovat. Toisaalta, jo omat vanhempani, jotka ovat nähneet sota-ajan, haukkuivat aina minun sukupolveani, että olemme sellaisia ja tuollaisia ja kovin lapsellisia, kun ei meillä ole sotakokemuksia. Jokainenhan on oman aikansa lapsi.

Minua lohduttaa myös se, että kun meille on tullut uutta opettajasukupolvea, ovat he oikein mukavia ja työteliäitä ja asiat sujuvat ihan hyvin. Joten ilmeisesti kehitystä aikuisuuteen tapahtuu, mutta hitaammin kuin ennen.