Nyt minusta on kait sitten tullut vanha. Rehtori nimittäin pyysi eilen muistelemaan jotain hauskaa tapahtumaa urani alkuajoilta. Ei suostunut mainitsemaan, mihin tarkoitukseen. Olisi hänen kyllä pitänyt kysellä nuoremmilta, sillä minä olen jo niin vanha, etten siksi muista mitään!
Yksi vanha tapaus pitänee kertoa tässäkin. Jo edesmennyt yläasteen äidinkielen lehtori oli persoonallinen henkilö. Hän oli kerran kysynyt joltain erittäin kalpealta pojalta, miten tämä oli niin huonovointisen näköinen. "Oletko yrittänyt käyttää edes vitamiineja?" -"Kyllä minä olen tuota Belmontia yrittänyt käyttää", poika vastasi. "No sepä hyvä", oli opettaja huokaissut.
Vanhuudesta puheen ollen. Minulla on nytkin vielä lähemmäs kymmenen työvuotta jäljellä (valitettavasti). Mutta jo yli kymmenen vuotta sitten eräs entinen oppilaani, tyttäreni luokkatoveri, tuli meille käymään. Muina miehinä hän kysyi ihmetellen, enkö ole vielä eläkkeellä. Kauhistuin ja hämmästelin. Mutta ei se vielä mitään. Meni siitä muutama vuosi ja samainen entinen oppilas tuli taas tytärtäni tervehtimään tämän käydessä kotona. Nyt hän riemastui: "No nyt sinä varmaan olet jo eläkkeellä!"
Älkää vain luulko, että asia tuohon jäi. Siitä kului taas muutama vuosi ja tuo oppilas oli vaivihkaa tyttäreni luona käydessään kysellyt: Kai se äitisi nyt jo eläkkeellä on! Tuosta on kulunut jo muutama vuosi, joten kohta kai alkaa taas kysely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti