maanantai 18. elokuuta 2008

Perjantaijuttuja maanantaina

Päivään mahtuu monenlaista pikku tapahtumaa. Tänäänkin sain kokea tunneskaalan laidasta laitaan:

-Kiukustumista - kun sittenkin lähdin aamulla pyörällä kouluun. Kävin ensin kaupassa ja kun tulin ulos, satoi jo kaatamalla. Sieltä sitten jotenkin poljin kouluun ja olin loppupäivän märissä vaatteissa.

-Ihmettelemistä - minä vain ihmettelen, miten jotkut löytävät selvistäkin palkka-asioista epäselvyyksiä ja jaksavat paahtaa niitä päivästä toiseen.

-Säikähtämistä - Mennessäni kakkosluokkaan joku aivasti ovella selkäni takana niin terävästi, että hyppäsin ilmaan. Olipahan oppilailla ainakin hauskaa, sain heidät alkajaisiksi hyvälle tuulelle. Toisen kerran säikähdin, kun en huomannut CD-soittimesta lähtevää johtoa, vaan kävelin sitä päin ja olin vetäistä koko soittimen pöydältä alas. Se nyt tietysti oli oppilaista myös hauskaa. Ja sanoivat vielä perään: Joka kerta sama juttu!

-Välinpitämättömyyttä - se yks ja sama oppilas ei ole vieläkään hankkinut kirjaa. Eikä vissiin meinaakaan. Enää en sano asiasta, olen päättänyt.

- Riemastusta - opehuoneessa kerrottiin perjantaijuttuja jo maanantaina.

-Kauhistusta - Etäyhteys ei alkanut pelittää. Dokumenttikamera ei suostunut näyttämään seinälle mitään, eikä saatu yhteyttä. Kun vihdoin juoksin hakemaan kännykkäni soittaakseni, missä vika, olikin siellä tekstiviesti: Sorry (ja hitsi, vielä englanniksi) olen tänään sairas, en päässyt kouluun!

-Iloittelua - Pöydälleni oli tuotu suihkugeeli. Arvasin, että kollegani A. sen oli tuonut, kun olin kesällä heillä saunoessani jättänyt vahingossa. En vain suostunut ottamaan: a) ei ollut omani, b) asia on jo vanhentunut. Siirtelimme pulloa lopun päivää toistemme paikalle.

- Ähäkuttitunnelmaa - Äidinkielenopettaja kertoi pari vuotta sitten ylioppilaaksi päässeestä nuoresta, joka ei nyt meinaa millään päästä haluamalleen alalle, kun ruotsista kiikastaa. Kaikki muut testit hän oli kuulemma suorittanut hyvin, mutta jos ruotsi ei onnistu toisessa kokeessa, jää koko lukion tähtäimenä ollut ura vain haaveeksi. Kurjaa. Oppilaan parasta tietenkin toivoisi, mutta kerron tämän nyt varoittavana esimerkkinä, että ei muille kävisi samoin.

2 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Hauska kuulla, että muillakin on opehuoneissa perjantaijuttuja.... Välillä meno on suorastaan hulvatonta :)

Kirlah kirjoitti...

Niin on meilläkin joskus hulvatonta. Minulla on aina ollut onni elää kivassa työyhteisössä.