Viihtyisä Meissen

Meissenin posliini on maailmankuulua. Vasta nyt matkan jälkeen joku hämmästeli minulle, että Meissen onkin paikkakunta Saksassa. Puhuja oli luullut, että Meissen on vain tuotemerkki. No, samalla tavalla saksalaiset ystäväni hämmästelivät nyt, kun kuulivat, että Nokia on paikkakunta Suomessa. Vielä enemmän he ihmettelivät, kun kuulivat, että siellä on alunperin valmistettu kumisaappaita.

Tiesivät sentään, että Nokia on alkujaan suomalainen, päinvastoin kuin kerran Belgiassa. Siellä isäntäperheeni alkoi katsoa minua kuin vähämielistä, kun väitin Nokiaa suomalaiseksi. Että ilkesinkin väittää pyhää japanilaista Nokiaa jonkin Euroopan loukon omistamaksi. Minulle jäi tunne, että he eivät uskoneet kuulemaansa tai luulivat käsittäneensä väärin. Epäilivät tietysti minun kielitaitoani.

Mutta Meissen nyt joka tapauksessa on saksalainen ja idyllinen pikkukaupunki. Tapasimme siellä sekä Gabin että Christinen (Oschatsissa asuvat Comenius-opet) ja vietimme heidän kanssaan ihanan päivän. Meissenin tehtaissa on tosi hyvin organisoitu kierros, jossa tulee selväksi posliinin valmistuksen salat. Ja mikä ihmeellistä: kuulokkeita turisteille on myös suomen kielellä! Ja huonekaupalla on näytillä toinen toistaan hienompia posliiniesineitä. Käyttöposliinia sekä koriste-esineitä. Myymälään pääsee sekä aluksi että lopuksi, mutta ei jostain syystä tullut ajatukseen ostaa mitään. Ihan pienikään tulitikkuaskin kokoinen esine ei lähde alle 60 euron.

Oli kiva, että meillä oli paikkakuntaa tuntevat oppaat juuri Meissenissa. Emme olisi ehkä osanneet kulkea juuri niitä katuja ja kujia, joilta näkee parhat maisemat. Meissen sijaitsee rinteillä, joten näkymät ovat todella silmiä hivelevät. Mutta alempana asuvilla ei ole helpot oltavat, kun ylhäältä rinteiltä valuu tulvavuosina vettä kuin saavista. Näimme ja kuvasimme kohdan, johon oli merkitty vuoden 2006 (muistaakseni tuona vuonna) tulvan raja. Raja oli ainakin 20 cm päidemme yläpuolella. Me tosin olemme lyhyehköjä, mutta kuitenkin!

Näimme toinen toistaan söpömpiä taloja ja tuomiokirkon. Tulimme myös tietämään, että lahjakkaille on omat koulunsa, mikä Suomessa on kauhistus, täällähän kaikki pitää olla niin tasapäistä.
Suomalaisille ei yleensä ole tuttua, että Saksassa on tosi paljon idyllisiä pikkukyliä ja kaupunkeja. Jos haluaa tutustua saksalaisuuden sisimpään olemukseen, ei kannata mennä suurkaupunkeihin. Nehän ovat sodan jälkeen uudelleen rakennettuja, kuten vaikkapa Berlin, se on kuin mikä tahansa metropoli.

Kaiken kruunaa tietysti Deutsche Gemütlickeit, johon tällä kertaa sisältyi ylhäällä rinteessä ihana viinitupa, aurinkoa, viinit, kahvia, leivoksia, hulvaton näkymä alas, hyvää seuraa tuttavien parissa.
Olimme istuneet jo ainakin puoli tuntia, kun kaverini halusi ottaa valokuvia ja siinä tulimme puhuneeksi suomea. Yhtäkkiä takanani istuva mies sanoi suomeksi: Minä voin ottaa teistä kaikista kuvan! Ilmeni, että mies asuu Saksassa, on naimisissa saksalaisen kanssa ja laulaa paikallisessa teatteriryhmässä. Ties minkä kuuluisuuden tietämättämme tapasimme.