lauantai 28. kesäkuuta 2008

Siunattu hulluus


No nyt sitten tuli käytyä katsomassa toinenkin kesäteatteriesitys, Aapelin Siunattu hulluus. Tasoero keskiviikkona nähtyyn esitykseen oli huomattava. Mutta onhan tämä kyllä paikkakunnalla toiminut amatööriteatteri jo 30 vuotta, ja koko ajan ollut sama ohjaajakin, joten kokemusta on. Näyttelijät ylsivät hyvään tasoon, tuntui kuin olisi ollut ammattinäyttelijät asialla. (Selvyyden vuoksi täytynee mainita, että keskiviikkoisessakin esityksessä näyttelijät tekivät kyllä parhaansa, mutta toteutuksen olisi ehkä voinut tehdä toisin tai sitten valita toisenlaisen kappaleen).

Lavasteratkaisut olivat erinomaisia pienestä esitystilasta huolimatta. Teatteriryhmä on jopa saanut rannasta hyvältä paikalta rinteestä vakituisen esiintymispaikan kiinteine istuinpenkkeineen ja esiintymislavoineen.
Paikallista teatteria käy senkin vuoksi mielellään katsomassa, että näyttelijät ovat kaikki tuttuja, useat entisiä oppilaita. Vain yksi henkilö oli ihan vieras, täytynee ottaa selvää, ettei vaan hänkin ole entinen hyvänpäiväntuttu.

On muuten ihme juttu, miten suomalaiset pukeutuvat aina kalenterin mukaan eikä sään mukaan. Me olimme tumpanneet pitkiä kalsareita ja villapuseroita myöten päällemme, hanskatkin löytyivät ja valtava villahuivi. Muut hytisivät jo ennen esityksen alkua kylmästä. Mitähän varten? Kyllä kai Suomessa luulisi ihmisillä vaatetta olevan. Mutta me saatoimme keskittyä rauhassa esitykseen, muut värjöttelivät nenä sinisenä, kai saavat vielä virtsatietulehduksenkin kylmästä. Meidän takapuoli sen sijaan pysyi lämpimänä, kun ymmärsimme ottaa lämpimät istuinalustatkin mukaan.

4 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Pingotuksesta. Pitsiliinoja, isoja en ole tehnyt aikoihin ja pienet vain höyrytän. Mutta huivit pingotan - pitsi avautuu niin uskomattoman kauniisti. Paksummasta villasta tehdyn huivin kastelen kokonaan, sitten kuivaan hyvin varovaisesti irtovesiä pois froteepyyhkeen välissä. sitten levittelen petauspatjan alle (nukun siis päällä - tämä on se kissaturvallisin konsti) ja laitan nuppiksilla kiinni. On kuulemma hyviä esim. hitsausrautoja, joita voisi käyttää apuna, ja olenkin harkinnut niitä, mutta kun tuota tavaraa on jo muutenkin ihan riittävästi. Ohuempia huiveja en kastele kokonaan, vaan pingotan ensin nuppiksilla kiinni ja sitten kastelen suihkupullolla märäksi. Ja annetaaan kuivua petarin alla kunnes kuiva.
Ennen kissoja pingotin varapatjan päällä ja yhden täyspyöreän huivin (halkaisija 2 m) olkkarin lattialla mattojen päällä. Joka tapauksessa rasittavaa hommaa ;)

Kirlah kirjoitti...

Hankalaa näyttää olevan edelleenkin.

Anonyymi kirjoitti...

kuvassa erikoinen perhonen - tunnistaako kukaan sitä?

Kirlah kirjoitti...

Annikille: Minusta näyttää mustatäplähiipijältä. Kaikenlaiset hopeatäplätkin olivat samantyylisiä, mutta mustatäplähiipijä kirjassa oli mielestäni identtinen kuvaamani perhosen kanssa. En tunne perhosia hyvin, sattui vain kamera kerrankin olemaan hollilla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassakin.