perjantai 31. heinäkuuta 2009

Ampiaiset pörräävät ja vaari notkuu



Valtavan ampiaispesän huomasin ulkovaraston katossa. Se on noin 20 cm läpimitaltaan ja mahdoton pörinä käy sen ympärillä. Hyvä se on, että on pölyttäjiä kasveille, niitä tarvitaan. Itse olen vain jollain lailla ampiaisen ja mötiäisen pistoille allerginen, pari kertaa on joskus pistänyt jalkaan, ja koko nilkkakin paisunut reiden kokoiseksi, joten ei kovin mielellään ota pistoa ainakaan vaikkapa kieleen.

Nyt voi olla viikon verran blogipäivittäminen satunnaista, sillä lapsenlapsi on taas meidän ilonamme. On kiva tarjota hänelle uudenlaisia elämyksiä. Koko kesänä hänellä ei ole ollut mahdollisuutta oikein kunnolla mennä rannalle leikkimään, joten alku oli hänelle kauhistuttavaa. Eilen ei meinannut suostua millään ottamaan rannalla kenkiä tai vaatteita pois; kävyt pistelivät, hiekka meni varpaisiin, kädet kastuivat ja hiekka tarttui käsiin, hattu kastui vedestä tai hiekkaa tarttui polviin, lelulaiva ui liian kauas rannasta (n. puolen metrin päähän!), ohi ajavat veneet nostattivat aaltoja, hiekkalinnaa tehdessä kädet likaantuivat jne.

Jokaisesta tällaisesta asiasta oli huuto korvia huumaava, mahtoi kauempana aurinkoa ottanut mies ihmetellä, miten meillä lasta oikein rääkätään. Mutta kun oli kolme tuntia oltu, ei poikaa meinannut millään saada pois vedestä polskuttamasta. Hän oli löytänyt rantaelämän ihanuuden. Kotimatkalla iloitsi, ettei hänellä ole koskaan vielä ollut näin hauskaa päivää! Tänään on tarkoitus mennä rannalle melomalla.

Lapset antavat aikuisille aina aihetta nauruunkin. Olin antamassa hänelle jogurttia kaapista, kun vaarikin tuli keittiöön huonoilla jaloillaan. Silloin poika tokaisi minulle: "Anna nyt sen vaarin antaa, kun se tuossa notkuu!" Hah, mistähän se tuollaisen notkumisenkin on oppinut, ei meiltä ainakaan.

Ja olenhan minä saanut Ritalta tällaisen palkinnonkin. Kiitos kiitos.

12 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Minusta on tosi hienoa, että vietätte aikaa lapsenlapsen kanssa! Tuollainen rantailu on juuri sellaista, joka lapselle jää mieleen ja ne muistot kantavat! Onnea palkinnostasi!

Soili kirjoitti...

Mikä mainio ilmaus! Meillä notkun minä kuluneine nivelineni :)
Lapset on niin erilaisia, minun lapsenlapseni ovat kaikki 'Wasserratten' (onko olemassa vastaavanlaista suomenkielistä nimitystä?). He menevät veteen kokeilematta edes onko kylmää vai ei!

kirlah kirjoitti...

Katilein: näemme lapsenlasta vain parin kuukauden välein, joten tavatessa yritetään elää hänen ehdoillaan.

kirlah kirjoitti...

Soili: Me ollaan yritetty tehdä pojasta oikeaa vesipetoa, joten eiköhän se ole tuota saksalaista vastaava.

vilukissi kirjoitti...

Ihana ampiaispesä! Kun se on tyhjä, sen kantsii ottaa talteen! Se on sisustuksellisesti kaunis! (en tiedä, koska se on tyhjä, silloin kait, kun kukaan ei ole kotona pörräämässä...)

kirlah kirjoitti...

Vilukissi: Mitä? En suinkaan minä ampiaispesää olohuoneeseen raahaa :)

vilukissi kirjoitti...

Et varmaan rahaakaan, heh...mä voisin ottaa sen!!

kirlah kirjoitti...

vilukissi: Häh? Kyllä minä rahaa sinne voisin raahata :D

vilukissi kirjoitti...

jestas, piti kirjoittamani, jotta raahaakaan...

kirlah kirjoitti...

Vilukissi: tuo raahaakaan näyttää yhtä hauskalta kuin rääkkääkkään. :)

Anneli kirjoitti...

Miten analysoisit oman tekstisi ensimmäisen virkkeen? Sanajärjestys vähän kaivelee. Heh heh..

Kirlah kirjoitti...

Anneli: taitaa mennä sanajärjestyksen analysointi teema- ja reemajuttuihin.
Lauseen alkua nimitetään teemaksi, loppua reemaksi.
Ampiaispesä on näköjään tullut tässä teemaksi.