keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Eri aikakausien arkkitehtuuria


Aina kun minulla on jonkinlainen tietynlainen käsitys ja ennakkoluulo jostain asiasta, huomaan, että se ei oikeasti pidäkään paikkaansa. Minulle Pohjois-Karjala on aina merkinnyt äärimmäistä periferiaa, jossa vain synkät kuusimetsät humisevat, partaiset ukot tiputtavat pontikkaa ja paljasjalkaiset lapset ilakoivat niin, että metsä raikaa. En tiedä onko joskus muinaisuudessa ollut noin, mutta ei ainakaan nyt se pidä paikkaansa.

Vein ystäväni pari vuotta sitten synnyinseuduilleni Pohjanmaalle ja nyt hän puolestaan näytti minulle Pohjois-Karjalaa, josta minulla oli entuudestaan heikko käsitys. Kiersimme kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat: Kitee, Tohmajärvi, Ilomantsi. Tukikohtana Joensuu, jossa yövyimme ystävän veljen perheessä. Kierretyksi tuli myös Pielinen ja nähdyksi joka ikinen mahdollinen paikka: Koli, Juuka, Nurmes, Lieksa. Minulle kaikki pääosin entuudestaan tuntematonta aluetta.

Ei ole Pohjois-Karjala aluetta, jossa nähtäisiin nälkää ja voivoteltaisiin sadon kurjuutta. Ei. Suuria maatiloja siellä täällä laajoine kumpuilevine peltoineen, mikä oli yllätys. Eikä syödä pettuleipääkään, vaan lanttu- ja perunakukkoa, mitkä luulin savolaisiksi ruuiksi. Savolaista on kuulemma kalakukko. Valtavat pitopöydät notkuivat herkkuja joka pitäjässä. Karjalanpiirakatkin oikein kunnolla lämpimiä ja voissa pyöriteltyinä. Ei tarvinnut kärvistellä muutenkaan nälässä, päin vastoin kuin silloisella Pohjanmaan-reissullamme oikein saimme etsiä ruokapaikkaa ja sitten kun vihdoin löysimme, sanottiin, että "son luut ny, sanoo lihakauppiaskin ruattalaaselle". Saimme vain nuoleskella kipon pohjalta jotain muilta jääneitä jämiä. Ruokaan ei panosteta Pohjanmaalla, vaikka muuten on komiaa.

Selvähän se tietysti, että maaseutupaikkakunnat alkavat tyhjentyä, kuten joka puolella Suomea. Mutta Pielisen ympäristö on eläväistä ja vireää. Joensuu on kuin mikä tahansa muu yliopistokaupunki Suomessa. Ja ne samat kaupat kuin muuallakin: mäkkärit, Suomalainen kirjakauppa, Anttila, Prisma jne jne, harmittavaa. Itse asiassa olisi kiva, jos edes jotain omaperäistä olisi säilynyt, mutta ei. Sitä löytää vain museoalueilta. Käsityöpuodit ja turistimyymälätkin myyvät samanlaista tavaraa ympäri Suomea.

Huomiotani kiinnittivät monen eri aikakauden kirkot. Kuvassa ensin Ilomantsin kirkko 1700-luvulta. Ulkoa hieman erikoisen ja oudon näköinen, samannäköinen kuin Ulrika Eleonoran kirkko Kristiinankaupungissa, jossa vain en ole koskaan päässyt kirkkoon sisään. Mitä enemmän pihtaavat sisäänpääsyä, sitä enemmän haluaisin tietää, mitä siellä on. Mutta Ilomantsissa oli ainakin mahtavia kuvia ja koristeluja. Kirkkoa nimitetään Sadan enkelin kirkoksi, siellä on kuvattuna yli sata enkeliä. (Tsekkasin netistä ja toden totta, Ulrika Eleonoran kirkko on samalta vuosisadalta kuin Ilomantsin kirkko).

Seuraavana Tohmajärven kirkko, tyypillinen suomalainen puukirkko. Kolmas on Ilomantsista Parppeinvaaran Runokylän tsasouna.
Alarivissä Ilomantsin ortodoksinen kirkko, seuraavana Lieksan kirkko ja lopuksi Paaterin kirkko Lieksasta, Eva Ryynäsen taiteilijakodin ja ateljeen vieressä.

Erikoisia olivat myös alttaritaulut. Se postaus on erikseen, sillä tässä välissä tuli saksalaisia vieraita, ja jouduin keskeyttämään.
Huomenna saatan kirjoittaa muista Pohjois-Karjalan ihmeistä.
(Kuvia kannattaa suurentaa).

7 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Minä olen kiinnostunut kirkoista, joten tämä postaus oli kuin minulle tehty, kiitos.

Hauska sattuma, että mainitsit Ulrika Eleonooran. En olisi koko kirkosta tiennyt mitään, ellen olisi tänään osunut teeveen äärelle juuri kun Kristiinankaupunkia esiteltiin.

Kyllä, yhdennäköisyys on ilmiselvä.

Villasukka kirjoitti...

"pihtaavat kirkkoon sisäänpääsyä" - mietin just tänään, että tänne ei ainakaan pelätä tulevan vandaaleja tai huligaaneja. Kävin Pihlajaveden erämaakirkossa ja sen oven pielessä roikkuu ihana iso ja vanha avain. Avaa itse!

Esikko kirjoitti...

Tohmajärven kirkko on rippikirkkoni, ja kirkon kupeessa lepäävät vanhempani.

Tuula kirjoitti...

Mukavaa, etta olet paassyt tutustumaan kunnolla lapsuuden- nuoruuden- ja aikuisikanikin maisemiin! Olen syntynyt Joensuussa.

Media kirjoitti...

Puolet suvustani on Pohjois-Karjalasta. Asuinkin siellä aikoinaan.

Pohjois-Karjalassa on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Pohjois-Karjala on kiva alue kyläillä; asuminen voi tuoda ongelmia, jos ei taivu tapoihin. Mutta niinhän se on joka paikassa.

Kiva, että sinun kokemuksesi olivat pääosin positiivisia:)

Kirkot ovat komeita! Hienot kuvat!

kirlah kirjoitti...

Katilein: olipa sattuma. Ja harmi, jos minulta on nähnyt tuo mainitsemasi ohjelma näkemättä. Yleensä katson kaikki ohjelmat, joissa esitellään suomalaisia paikkakuntia. Myös sen Ruma Suomi -ohjelman, vikkei nimi kovin mairitteleva olekaan.

Villasukka: tuosta kirkosta olen paljon kuullut, mutta vain kaukaa ohi ajanut, ei ole tullut mentyä.

kirlah kirjoitti...

Näyttää siltä, että moni muualla asuva on kotoisin juuri Pohjois-Karjalasta. Ehkä sekin on luonut mielikuvaa, että siellähän ei voi olla mitään, kun kaikki sieltä muuttavat pois.