torstai 9. heinäkuuta 2009

Taidepläjäys


Kesävieraat ovat siitä mukavia, että heidän kanssaan tulee lähdettyä retkille. Näin tulee itsekin nähneeksi sellaisia paikkoja, joihin ei ehkä muuten tulisi mentyä. Tällä kertaa oli kohteena Punkaharju. Siellä on tietysti käyty sata kertaa, mutta Retretin taidenäyttelyssä on joka kerta uutta nähtävää, tänä kesänä Edelfeltin taidetta. Teemana Pohjolan kesä. Myös Edelfeltin pohjoismaisten taiteilijakavereiden teoksia oli esillä, mm. ruotsalainen Anders Zorn. Ja näitähän ymmärtävät taiteesta ymmärtämättömätkin.

Vaikka ei taiteesta välittäisikään, on Retretti jo sinänsä näkemisen arvoinen. Valtava luolasto maan alla tarjoaa jo itsessään elämyksen. Ja onhan siellä mielenkiintoista nähdä, millaisen räpellyksen joku on keksinyt laittaa näytille mihinkin nurkkaan. On tarjolla keramiikkaakin.

Retretissä saa kulumaan aikaa tuntikaupalla, jos oikein tarkkaan kaikki näyttelyt käy läpi. Luolaston ja päänäyttelyn lisäksi sivurakennuksissa on vaikka millä mitalla kaikenlaista taidetta grafiikasta lähtien.

Vähemmän tunnettu käyntikohde Punkaharjulla on Lusto, Suomen metsäalan museo ja tiedekeskus. Varsinkin ulkomaisia vieraita olen vienyt sinne usein. Lustossa on kaikkea mahdollista puuhun ja metsään liittyvää. On ihmisiä, jotka sanovat, ettei Lustossa ole oikein mitään. Ei tietenkään, jos juoksee läpi näyttelyiden silmät puoliummessa huitaisten. Mutta tämä on näyttely, johon on mentävä ajan kanssa ja todella perehdyttävä siihen, mitä siellä halutaan esitellä. Itse olen saanut aina paljon irti, koska ulkomaalaisille olen todella joutunut selittämään kaiken ja näin on pitänyt perehtyä itsekin kaikkeen toden teolla.

Puunkaadosta, tukinuitosta, jäätien rakentamisesta, jopa korpikuusen kyyneleistä eli pontikan keitosta on tietoa. Saa myös arvuutella puulajeja ulkonäön perusteella, voi kokeilla metsäneläinten karvaa ja arvuutella minkä otuksen karvaa ne ovat. Kaikenlaista metsän tuotetta ksylitolista pettuleipään esitellään. Ja kannattaa katsoa myös rakennuksen arkkitehtuuria, sekin on erikoinen.

Meidän retkemme jatkui Saimaan ympäri Parikkalan kautta Ruokolahdelle. Kun oli kerran katsottu Edelfeltin taidetta, tutkailimme myös Ruokolahden kirkon vieressä Edelfeltin muistomerkkiä, paikkaa, josta Edelfeltin teos Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä.
Ruokolahden kirkko on muuten komea, yhtä hulppean hienolla paikalla kuin Heinäveden kirkko ja melkein samanlainen sisältäkin.

Sellaiselle, joka ei ole näillä kulmilla ennen käynyt, ehdotus retkikohteeksi: Olavinlinna Savonlinnassa, Suomen suurin puukirkko Kerimäellä sekä Punkaharju. Punkaharjulla on tietysti ajettava harjutie, jonka maisemat ovat kuuluisat. Nämä kun käy läpi, on taas vähän viisaampi ja virkistyneempi.
Yläkuvassa Edelfeltin muistomerkki Ruokolahdella, alakuvassa pystyyn noussut tie Savonlinnassa.

4 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Kävin Retretissä sinä kesänä kun siellä oli Salvador Dalin näyttely. Paikka itsessään on jo tosiaankin nähtävyys! Mulle jäi ihan upeana kokemuksena mieleen, kun meidän edellä kulki yks iso porukka oppaan kanssa, ja jossain luolakäytävässä tää porukka osoittautui helsinkiläiseksi kuoroksi: ne vetäisi upean moniäänisen laulun siinä yhtäkkiä ex tempore! Ihan selkäpiitä hytisyttävän mahtava elämys!

kirlah kirjoitti...

Kutri: varmaan tosi hieno kokemus.

isopeikko kirjoitti...

Taitaa Savonlinna olla niitä ainoita paikkoja joissa enää nykyään tie nousee pystyyn. (Näin paljastaa peikko tietämättömyytensä.)

kirlah kirjoitti...

Isopeikko: näyttää peikko olevan tietäväinen, minä en tiedä tuonkaan vertaa. :)