torstai 16. heinäkuuta 2009

Kaikkea pientä


Vielä muutama kohde Pohjois-Karjalan retkeltä, nyt enemmänkin luontoon liittyvää. Puhoksen taajamassa Kiteellä on iso lehtikuusimetsä, joka on istutettu aikoinaan laivanrakennusta varten. Ihan valtatien varressa on myös runonlaulajan kivi, kuva keskellä ylhäällä.

Vasemmalla hauskat portaat, jotka johtavat sähköpaimenlangan yli. Siitä alkaa luontopolku lehtoukonhattumetsään Tohmajärven kirkon edustalla. Saa kulkea lehmien seassa, millaista olen kokenut myös Itävallassa.

Keskellä alhaalla niin ikään Tohmajärven kirkon liepeillä nälkään kuolleitten muistomerkki. 1800-luvun nälkävuosina kuoli kaksi kolmasosaa asukkaista nälkään. (Tulipahan taas mieleen tänäänkin, kun tuli syödyksi ruuan aikana enemmän kuin olisi tarvis, mutta kun oli ekat omat uudet perunat).

Keskellä Ilomantsista Petkeljärven kansallispuistosta kohta, jossa on pidetty puheita komeissa maisemissa. Penkkejä puhujapöntön molemmilla sivuilla.

Mutta komeita ovat maisemat Koliltakin. Kyllähän minä Kolista olen kuullut ja nähnyt, mahtavia maisemia. Mutta olen aina luullut, etteivät Kolin maisemat ole sen kummempia kuin täällä Savossakaan, jossa korkeilta harjuilta näkee kauas Saimaalle kymmeniä saaria. Mutta taas olin väärässä. Mikään kuva ei kerro sitä, miten korkealla Kolilla todellisuudessa ollaan. Se on todella ansainnut erityismaininnan maisemien joukossa. Peräti uskomatonta. Sydänpohjasta otti jo kiskohissikin, joka kuljetti meidät korkeuksiin kallion viertä pitkin. Ei paljon uskaltanut alas katsoa.

Juukakin on yllättävä. Onko siellä muka jotain? Onhan siellä Tulikivitehdas ja sen ympärille tehty käyntikohde turisteille. Kaikkea mahdollista on valmistettu tulikivestä, pihalla on jopa nojatuoli, jota luulisi nahkaiseksi. Kuvassa kuitenkin Puu-Juukaa eli säilytettyjä vanhoja puutaloja. On käsityömyymälää, myllyä, uittoränniä ja taidenäyttelyä, kaikkea mitä vain sielu halajaa.

Lieksan kirkon liepeillä kasvoi tuohituomia.

Eva Ryynäsen kotoa Lieksasta alhaalla vasemmalla kuva. Jokainen huonekalu on tehty itse, ja jokainen niistä on yksi taideteos. Katsomista ja ihmettelyä riittää kodissa, ateljeessa ja Paaterin kirkossakin.

Vaikka kolme päivää paahdoimme aamusta iltaan, jäi vielä paljon näkemättä. Ajasta kun yleensä suurin osa menee autossa istumiseen. Ja sitä paitsi paljon tuli nähtyä sellaistakin, mikä ei näihin kertomuksiin mahdu. Mutta internet on varmaan pullollaan matkauiluinfoa halukkaille.

3 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Kyllä on komean näköistä! Minä olen matkustanut kotimaassa harmittavan vähän, mutta sinun retkesi kuulostaa niin kiinnostavalta, että pitänee alkaa ensi kesäksi suunnitella kotimaanreissua!

vilukissi kirjoitti...

Itse kans olen matkustellut kotomaassakin tosi vähän, että on todella mukavaa katsella toisen napsimia kuvia ja lukea toisen matkakertomusta!

kirlah kirjoitti...

Katilein ja Vilukissi:
Joo, alkakaa vain suunnitella kotimaan matkaa ensi kesänä. Kannattaa ottaa kohteeksi jokin pienehkö alue ja katsoa sitä kunnolla, saa enemmän irti.

Itsekin luulin, että olen nähnyt jo koko Pohjois-Karjalan, kun joskus kauan sitten on kovaa kyytiä ajettu Lappiin sen kautta.

Minulla on tuntuma,e ttä enemmän länsisuomalaiset ovat Itä-Suomessa käyneet kuin päinvastoin. Minussa on varmaan jäänyt päälle "turistiopas", sillä aina saan selitellä täkäläisillekin, että ei Pohjanmaa ole pelkkää latomerta ja tulvia. (enemmän muuten täällä idässä latojakin näkee).