lauantai 4. heinäkuuta 2009

Kaksinaista


Koulukavereita etsiessä olen saanut käsiini myös vanhoja vuosikertomuksia. Niissä on listattu hyvin tarkkaan, milloin kukin on syntynyt, milloin tullut kouluun tai eronnut sieltä. Moneen kertaan luokallejääneetkin voi utelias kontrolloida vihkosen sivuilta. On tarkat selvitykset kuka pääsi ylioppilaaksi milläkin arvosanoilla, kuka reputti ja mitkä olivat kenenkin ainevalinnat, sikäli mikäli valinnanmahdollisuuksia yleensä oli.

En ollut muistanutkaan, että ennen kaikki asiat kuulutettiin kaikelle kansalle julkisesti ja vieläpä painettuna. Selvää nyt tietenkin oli, että kokeita palauttaessaan opettaja luetteli kiitettävät, taisi jotkut luetella ala-arvoisetkin. Ellei ala-arvoisia sentään lueteltu, oli paperit ainakin paremmuusjärjestyksessä, jotta kaikille varmasti tuli selväksi, kuka oli pahnanpohjimmainen. Kevätjuhlissa päästötodistuksia hakiessa rehtori posotti ylioppilastodistuksen arvosanat yleisölle asianomaisen kopsutellessa korkokengissään lavan reunalle punoittavin korvin.

Ei tuo silloin tuntunut oudolta. Mutta nyt se tuntuu suorastaa pöyristyttävältä. Varsinkaan syntymäaikoja ei suurin surminkaan laitettaisi enää missään näkyville. Ketään hyvää ei saa enää kehua, vain heikkoja pitää kehua ja kiittää. Hyville pitää osoittaa heikkoutensa, jolloin hänelle tulee tunne, että hänessä ei ole mitään hyvää. Lopputuloksena tasaisen varmaa harmaata massaa.

Tietojen julkistamisesta puheenollen minua hämmästyttää suunnattomasti, miten kaikki muu tieto nykyään on niin salaista niin salaista, mutta palkkatiedot ovat julkista. Eikö sekin kuuluisi kategoriaan henkilökohtainen? Kuka tahansa voi soittaa palkanlaskijalle ja kysyä toisen palkkatiedot. Ja tätä on tapahtunut, tiedän sen satavarmasti!

Samoin saa onkia tietoonsa toisen verotiedot ja mässäillä niillä. On yhteisöjä, jotka oikein tienaavat varoja sillä, että julkistavat toisten yksityisiä tulo- ja verotietoja. Ja kaikki pitävät sitä vain oikeana.
Mutta jos pitäisi saada kiinni joku roisto, on kaikki tieto tosi kiven alla.

5 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Kyllä aika on muuttunut monesa suhteessa. Ja nuo verotiedot: yhteen aikaan oli peräti sellaisia ostettavia kirjasia verotiedoista nimien kera ja niitä ihmiset osti! Ja nyt ne ovat netissäkin. Siinä on sellainen juttu, joka ei mene mun kaaliin. (Ei ihmekään, jos kidnappauskin toteutui.)

Annikki kirjoitti...

sairaalassakin jos on, joutuu allekirjoittamaan papereita, että antaa luvan lääkärien siirrellä tietojaan lääkäriltä, sairaalalta toiselle - että onkin salsita tietoa, onko murtuma vasemman jalan pikkuvarpaan tyvinivelessä vai peräti isovarpaan puolivälissä, se on salaista tietoa se!

isopeikko kirjoitti...

itsehän sinne on lainlaatijat äänestetty :)

Sauerkraut kirjoitti...

Juu ja kun mun piti mennä syksyllä käymään ensiavussa, niin lääkäri jätti mut yksin istumaan hoitajien huoneeseen ja siinä oli pöydällä ihan minun edessäni lista, jossa luki potilaiden nimet, syntymäajat ja tulosyyt. Erään potilaan tulosyynä näytti olevan: "Käyttänyt viinaa, kannabista ja lääkkeitä".

kirlah kirjoitti...

Vilukissi: täällä on ainakin vieläkin. Ja eikös niitä kunkin kunnan parhaiten tienaavien tuloja julkisteta joka vuosi lehdissäkin. Minulle ei ole selvinnyt muuta syytä tuohon kuin saada ihmisten uteliaisuudenhalu tyydytetyksi. Ihan sama kuin jos julkistettaisiin kunkin sairaudet aina vuoden lopussa lehdessä.

Annikki: Mutta ah, miten kansa janoaa tuotakin tietoa.

isopeikko: mutta en minä ainakaan...

Sauerkraut: usein ns. salainenkin tieto on vain näennäisesti salaista. Ihmisten takana ei tahdo pysyä salassa mikään muu kuin se, mikä oikeasti pitäisi tuoda julki.

Ainakin vielä kymmenen vuotta sitten oli erään kunnan nimismiehellä tapana laittaa kuivumaan otetut ajokortit kanslian ikkunaan ihan oikeasti narulle kuivumaan yleisön nähtäväksi.
Mutta kuka siis sitten tuomittiin taas roistoksi? - ei tietenkään rattijuoppoja vaan nimismies.