Älä luota tekniikkaan

Saksalainen tuttavani kirjoitti minulle sähköpostissa jo heinäkuun alussa, että hän tulee Suomeen ja haluaisi tavat minut ja ehkä joitain kollegoita, jotka hänkin tuntee. Ensinnäkin hän oli kirjoittanut minulle alun perin, että tulee elokuun puolivälissä, joten toivottelin tervetulleeksi kouluunkin ja ehkä vielä katsomaan etäopetustakin.

Sain heti viestin, että hän kirjoitti vahingossa elokuu, kun piti kirjoittaa heinäkuu! (Sattuu siis muillekin kuin minulle). Onneksi en ollut mitään suurempia suunnitelmia tehnyt, samahan se, jos tulee jo heinäkuussa. Sovimme, että hän tulee heti minun reissuni jälkeisenä päivänä, mutta kellonajasta sovitaan vasta puhelimitse, kun hän on jo Suomessa.

Odottelin puhelinsoittoa monta päivää, mutta leivoin ja tein kanapiirakkaakin ja kutsuin jo pari kollegaakin alustavasti meille. Ei vain kuulunut puhelinsoittoa sovittunakaan päivänä. Vihdoin soitin itse, mutta puhelu meni vastaajaan. Toisella kerralla jätin vastaajaan viestin ja kehotin soittamaan. Mitään ei kuulunut.

Vasta iltapäivällä myöhän tuttava saapui. Oli yrittänyt soittaa monta päivää. Tarkistimme numerot, ne olivat oikein. Kun kokeilin taas soittaa hänen numeroonsa, kuului vain ääni, että numero ei ole käytössä. Tällaista on siis tekniikka. Emmekä ymmärrä, mistä kiikastaa. Onneksi minä en luota mihinkään sataprosenttisesti.

Vierailu supistui siis vain pariin tuntiin, enkä ehtinyt ilmoittaa kavereillekaan. Meille jäi nyt miehen kanssa syötäväksi valtavat määrät leivonnaisia ja piirakkaa. Suurin ongelma on mansikkakakusta, jota vain riittää ja riittää, kun ei sitä voi pakkaseenkaan laittaa. Kaikki puhelinten syytä. Taikka omaa syytä, kun ei sähköpostissa jo sovittu etukäteen tarkkaa kellonaikaa.