sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Mukavia kavereita



Eilinen iltapäivä meni ihan tarkkaan soitellessa entisille koulukavereille, niille, joiden numero oli saatu selville. Myös sähköpostia laitoin jo ties kuinka monta. Minua jännitti, miten soittoihin suhtaudutaan, ihmisethän ovat nykyään hermostuneita vieraista numeroista tulleisiin puheluihin, nämä kun ovat tavallisesti jotain lehtikauppiaita. Jännitin, lyövätkö luurin korvaan ennen kuin ehdin edes asiaani sanoa, kun kuulevat vieraan ihmisen soittavan. Ainakin itse meinasin muutama vuosi sitten lopettaa puhelun, kun minulle soitti entinen oppilaani parinkymmenen vuoden kuluttua. Hän oli tullut Islannista käymään kotiseudullaan ja vastasi nihkeään äänensävyyni: "Kirsti, sinä et nyt tunne minua!"

Mutta kerkesin kuin kerkesinkin höpöttää asiani ja ihmiset olivat hämmästyneen iloisia, suorastaan sydämellisiä. Tietysti, minullahan oli mukavia luokkakavereita. Miten he nyt olisivat tällä välin kamaliksi muuttuneet. Ja asiaa olisi vaikka kuinka paljon. Kenenkään äänessä en ollut kuulevinani kyllästymisen tai kiireen merkkiä.

Olemme kahdessa viikossa saaneet hämmästyttävän hyvin selville ihmisten yhteystietoja. Asiat etenevät paremmin kuin ikinä uskalsimme toivoakaan. Ensin olin hieman nyreissäni, kun kuulin, että muutama vuosi sitten on keskikoulun luokalla ollut luokkakokous, eikä minua ole sinne kutsuttu. Mutta selvisi, että se olikin rinnakkaisluokan tapaaminen. Me saksan luokka emme ole saaneet näköjään aikaan kokoontumista. Mutta tuosta englannin luokan tapaamisesta on jäljellä yhteystietolista, jossa on paljon lukioon tulleiden nimiä. Siitä on helppo jatkaa eteen päin.

Tähän mennessä on ilmennyt, että jo tietoon saaduista yhtaikaa lukion käyneistä on muutama kuollut, yksi minun keskikouluaikainen kaverikin. Hämmästyttävää, että kuolleista vain yksi on nainen. Ulkomailla asuu vain yksi, mutta näitähän voi ilmaantua vielä, työsarkaa riittää kyllä.
Mutta tämä urakka koukuttaa ihmistä. Mitä suurempi homma saada selville jonkun yhteystiedot, sitä suurempi tyydytys. Eilen olin illalla jo niin väsähtänyt, että oli tunne kuin olisin gradua tekemässä, yhtä intensiivistä.

7 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Se on mukavaa, että tuommoisia ihmisiä löytyy, jotka viitsivät nähdä vaivaa asioiden järjestämiseksi. Noissakin järjestelyissä on kova homma, mutta kokoontumisesta on sitten varmasti iloa monelle.

kirlah kirjoitti...

Kova homma tietysti, mutta ihminenhän ei saa itselleen maailmassa mitään mukavaa, ellei näe vähän vaivaa.

Sitä paitsi tämä on jännittävää.

vilukissi kirjoitti...

Olen järjestänyt 2 luokkakokousta, joten tiedän, mnkälaista oli aloittaa. Pidin jopa ylioppilaskuvaa työpaikallani esillä ja kyselin asiakkailtakin, että muistatteko, minkä niminen tämä ja tämä oli...rinnakkaisluokka tuotti päänvavaa. Nykyään saa hyvin ositteita esim. eniro.fi ...kirjautuu käyttäjäksi ensi tekstiviestillä, niin sen jälkeen saa kysyä ilmaiseksi netistä 100 osoiteta ja puh.numeora/kk!! Todella kätevä systeemi! (toki ei ulkomaisia osoitteita saa)

kirlah kirjoitti...

Vilukissi: Kun alkuun pääsi, on alkanut luistaa. Nykyään on sähköiset tietojärjestelmät, jotka auttavat huomattavasti.

Yksinkö sinä olet järjestänyt? Minulla on sentään kaveri, joka oli rinnakkaisluokalla ja kumpikin etsii pääasiassa omanluokkalaisiaan.

vilukissi kirjoitti...

Järjestin yhden miehen kanssa, mutta hän asui Jyväskylässä ja olimme samalta luokalta. Tiedän, että moni on nytkin odottanut, että järjestäisimme...huokaus...tuleeko ensi vuonna jo 35v. täyteen???

Vallaton mummeli kirjoitti...

Niin se vain on, että jossain vaiheessa sitä alkaa haikailla vanhojen ystäviensä perään. Olen pari vuotta muutaman lapsuuden ystävän kanssa mennyt tilaisuuteen, joka oli minulle ensin aivan outo tapahtuma, koska en enää liiemmin seuraa Helsingin rientoja. Helsingin Kalliossa lapsena asuneet ovat järjestäneet jo vuosia tapahtuman: Kallion kundit ja friidut. Tilaisuuden paikkana on ravintola Kaisaniemi. Tilaisuudessa kerrotaan aina seuraava tapaamispäivä n. vuoden päästä. Kokoontumisen merkitsen aina kalenteriini ja muita menoja ei sille päivälle riipusteta.

Yhdessäkään luokkakokouksessa en ole vielä ollut. Meillä ei tainnut olla kovin hyvä luokkahenki, vaikka muutamaa sen aikaista ystävää kaipaankin.

Kirlah kirjoitti...

Vallaton mummeli:
Niin vain on, että tuostakin postauksesta on jo puoli vuotta ja olen löytänyt kaikki silloin ylioppilaiksi päässeet. Suuri osa koulunsa kesken lopettaneitakin on löytynyt. Ennakkoilmoittautumisetkin otettu jo vastaan ja yhteensä on tiedossa jo yli 40 hengen porukka tulossa tilaisuuteen. Ensi huhtikuussa on tapaaminen. Ihanaa. Palaute on ollut tosi positiivista ja kivaa.