Kesäretki

Kuvat: Lintulan luostari ja Uusi Valamo Heinävedellä, alarivissä messukasukka Valamon luostarin museosta ja Heinäveden kirkko.

Eilen teimme pienen kesäretken. Lintulan luostarissa Heinävedellä en ollut koskaan käynyt. Ortodoksikirkot ovat aina kauniita ja loistokkaita, sain kuvata myös mustapukuisen nunnan alttarin edessä.

Valamon luostarissa olen käynyt joskus kauan kauan sitten. Sekin kirkko on kaunis. Siellähän onkin oikein pitopöytä joka päivä, ravintola on rakennettu vanhaan navettaan. Noutopöydästä sai hakea vaikka neljän ruokalajin verran syötävää, edullista. Henkilökunta ravintolassa ja matkamuistomyymälässä on talkooväkeä. Kaverini heitti ilmaan ajatuksen, että mehän voitais mennä sinne myös joskus vaikka viikoksi talkoisiin. Ensin kauhistuin, mutta ajatus jäi itämään. Ainakin matkamuistomyymälässä olisi minusta mielenkiintoista: näkisi erimaalaisia ihmisiä ja muutenkin olisin aina halunnut olla ammatiltani kauppias tai myyjä. Keittiöön en niin välittäisi mennä töihin, yritän pysyä poissa ruuanlaitosta mahdollisimman kaukana.

Luostarin messukasukat museossa olivat loistokkaat. Juuri kun kaverini oli ehtinyt kertoa jonkun valittaneen, miten papisto ennen kulki loisteliaissa vaatteissa ja tavallinen kansa näki nälkää, kertoi opas, että esim. kuvassa näkyvä kasukka on kierrätysasu. Se on tsaarin hovin jonkun hienon leidin puvusta tehty. Eihän silloinkaan rikkaat montaa kertaa pitäneet juhla-asuaan. (Meteli nousee meilläkin, jos joku presidentinlinnaan laittaa kahtena itsenäisyyspäivänä saman puvun). Eräässä toisessa kasukassa oli paljettien ja jalokivien näköisiä koristeita. Äkkiseltään näytti ylelliseltä. Mutta mitä ne olivatkaan! Kiiltävistä karkkipapereista tehtyjä! Tarkkaan kun katsoi, saattoi asian havaita omin silminkin.

Kolmas kohde retkellämme oli tietysti Kerman saven tehtaanmyymälä. Vaikka kaapit pursuavat astioita, ostin kuitenkin pieniä leipälautasia ja uunivuoan. Olivat puoleen hintaan. Tehtaanmyymälöissä on mukava käydä, vaikkei mitään ostaisikaan. Kauniita tavaroita on mukava katsella.

Ja pitihän meidän nähdä myös Heinäveden kirkko, joka on korkealla mäellä ja aivan hulvattoman komeissa maisemissa. Mieliinpainuva oli myös kirkon vieressä oleva vanha hautausmaa, joka oli ikivanhojan puiden siimeksessä oleva lehto. En ole ennen nähnyt hautausmaata, joka on jätetty niin luonnontilaan. Ja ihan sopivalta se tuntuikin. Kirkko on Suomen suurimpia puukirkkoja. (Kerimäen kirkkohan on muuten maailman suurin puukirkko).

Hauska sattuma, että yksi linja-autolastillinen porukkaa sattui olemaan meidän kanssamme koko päivän aina samassa paikassa. Ilmeisesti joku maatalousemäntien ryhmä. Niin tiiviisti satuimme aina samoihin paikkoihin, että ihmiset rupesivat pitämään meitä omaan porukkaansa kuuluvana, ja kuskikin katsoi hämmästellen, kun viimeisessä paikassa tunkeuduimme omaan autoomme. Hyvä ettei juossut jälkeemme ja hälyttänyt poliisia autovarkaiden perään!