Jo aiemmin keväällä kävimme etsimässä korvasieniä. Emme käy sienessä niinkään saaliin takia,vaan ulkoilun ja raittiin ilman toivossa. Mutta tuli saalistakin, oikein kassikaupalla! Ei sieniä, mutta muuta saalista.
Tuli sieltä yksi nyrkinkokoinen korvasienikin, oli kai muilta jäänyt näkemättä. Ainakin jäljistä päätellen siellä oli kaksijalkaisia käynyt samoilla asioilla kuin mekin. Jäljistä päätellen siellä oli ollut kolmenlaisia sorkkaeläimiäkin, hirviä, pienempiä hirviä ja vielä pienempiä hirviä.
Ja tietysti oli kaljapulloja ja -tölkkejä. Keräsimme talteen, niitä kun kerää tarpeeksi, on kasassa jo hyvät rahat. Juu juu, tiedän, jo sieluni silmin näen, millaiseen virneeseen ihmisten suu menee, mutta kyllä mies on aina kerännyt kaikki näkemänsä pullot. Ja on hän pullorahoilla ostanut pyöränkin ja sukset. Alkon tuotteisiinkaan ei meillä ole tarvinnut pitkään aikaan laittaa ns. omaa rahaa, kaikki mitä siitä firmasta tarvitaan, saadaan vaihdossa ja vieläpä maksavat meille kassasta käteistäkin.
Oli kerran oppilaitten kanssa puhe pullonkeruusta ja suosittelin sitä heillekin. Naureskelivat vain. Mainitsin vielä, että en oikein itse ilkeä vieläkään niitä juuri ihmisten nähden keräillä, luulevat vielä puliakaksi. -Eikä mitä, sanoivat. -Kaikkihan vain ajattelevat, että "du bist naturfreundlich!" (=luontoystävällinen).
Voi kun herttaista.
Mutta takaisin saaliiseen. Oli siellä muovipussikin. Sellaisissa usein on enemmältikin pulloja ja toivorikkaana mies avasi pussin. Ei kyllä olisi kannattanut! Ei ollut pulloja eikä tölkkejä! Mutta oli nelikiloinen hauki!! Keskellä metsää. Ja lemusi kuin ruotsalaisten herkku hapansilakka. Jos yhdestä hauesta lähtee sellainen löyhkä, voi vain kuvitella miltä haisee jossain katastrofialueella, kun ihmisruumiit mätänevät kuumassa ilmanalassa.
Ei ole Suomessa köyhyyttä, kun selvää ruokaa on varaa heitellä menemään. Ja miksihän sitä ei ollut ymmärretty haudata, vaan oli jätetty muovipussiin mätänemään. Kuulin viime kesänä eräältä paikkakunnalta, että järven rantaan menevällä polulla on kesäisin siellä täällä isojakin kaloja. Pikkupojat onkivat niitä, mikä on tietysti hyvää ajankulua, mutta äidit kieltävät tuomasta niitä kotiin. On huomattavasti helpompaa vain mennä hampurilaiselle mäkkäriin kuin ruveta kalaa perkamaan.
7 kommenttia:
Mäkkäriltä saa myös pussitettuja omenanpaloja. Joku sanoi, että niitä on niin helppo ostaa ja syödä, kokonaisen omenan ostaminen ei siis houkuttele.
Kaikkea sitä luontoon heitetäänkin...
Kato nyt tätäkin: Kaikki muukin pitää olla valmista, hyvä ettei valmiiksi syötyäkin! Koulussa on kananmunat valmiiksi kuorittu, omenat lohkottu, appelsiinit kuorittu jne.
Yhtenä päivänä kävin kävelyllä ja löysin 14 kaljapulloa ja muutaman tölkin, vaan eipä tietenkään ollut muovipussia mukana. Otan opikseni ja pussin aina matkaan.
Hain kerran luvan kanssa markkinapaikalle pikkuisia koivuja yhdestä metsästä: siellä oli kaatopaikka, tosi lähellä tietä: oli emalista pesuvatia, piikkilankaa, muovikippoja (ei Tupperia), lasipurkkeja, pulsaattoripesukone yms.tunnistamatonta pienesineistöä...olin melko järkyttynyt...pesuvatikin jo niin kolhiintunut, etten viitsinyt tuoda kotiin ... kerroin metsän omistajalle. Joka kävi tarkistuksilla ja oli erittäin tuohtunut kanssasi ja on nyt sen paikan siivonnut. Sen tiedän, ettei kaatopaikka ollut metsänomistajan tuotoksia, mutta että viedään piiloon salaa toisen metsään. Toki se selitti, etei oltu viitsitty kävellä kauas metsään piilottamaan. Luultavasti yösydännä vaan maantien lähelle. Toki tuollaisista jää jölkipolville tutkittavaa, että kukahan tässä on asunut...muta kuitenkin.
Sauerkraut: Minä olen jo oppinut, että aina pitää olla jonkinlainen muovipussi kävelylle mennessä. Jos ei löydy yhtä niin sitten toista.
Vilukissi: viime juhannuspäivänä olin kävelyllä leirintäalueen ohi. Sen nyt arvaa, millaista jälkeä juhannuksena syntyy. Alue oli jo ehditty siivota. Huomasin, että oli ainakin 2-3 isoa jätesäkillistä roskiksen vieressä tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Kuvittelin, että ns. paremmin rahaa tarvitsevat saisivat siitä hyvät rahat kauppaan viedessään.
Mutta mitä kittiä. Ajoivat vain ohi vähän sinne päin vilkuillen. Kun ne säkit olivat siinä vielä parin päivän kuluttuakin, käskin miehen mennä autolla hakemaan ja viemään kauppaan. Niin hän tekikin ja vaihtoi liikkeen omiin tuotteisiin, joita sitten tyytyväisinä nautiskelimme.
Tein aikoja sitten karttaa kahden maakunnan rajalta. Löysin joka päivä vähintäin repullisen myyntikelpoisia pulloja.Tein hyvää lisätiliä. Löysin tonneittain vanhoja akkuja, autonromuja, kotieläinten raatoja juuri metsään laskettuja lietelantakuormia. Metsän alareunassa virtasi Naturaan sisällytetty lohijoki. Kymmenien yhteydenottojen jälkeen viranomainen viitsi tulla katsomaan. Saastuttaneen maatilan toiminta lähti määräajalle.
Lähetä kommentti