Minusta on tullut diplomaatti. Jos haluan lapsen tekevän jotain, esitän asian ikään kuin se olisi häneltä kiellettyä, jolloin aivan varmasti hän haluaakin tehdä juuri kuten minä olin toivonutkin. (Sama pätee muuten miehiinkin!)
Niinkin yksinkertainen asia kuin ulos lähtö saattaa tuottaa joskus hankaluuksia. Jos ehdotus on jonkun toisen, on vastaus takuuvarmasti EI. Mutta kun ymmärtää ehdottaa, että me muut mennään ulos, mutta sinua ei nyt tällä kertaa oteta mukaan, tulee tietysti hätä käteen, ja lapsi on ensimmäisenä vetämässä takkia päälleen.
Pissallemeno on myös jostain syystä yleensä aina hädästä huolimatta EI, jos joku muu sitä ehtii ehdottaa. Mutta tässä eräänä päivänä olimme kuolla nauruun lapsen vuoksi.
Tämä oli käynyt hiljattain vessassa. Kun sitten tuli puheeksi, että lähdemme lampaita ja kanoja katsomaan museotilalle, kävin minä puolestani ensin vessassa. Sen jälkeen sanoi mies menevänsä. Nyt kumma kyllä ryntäsi lapsi vessaan ehtiäkseen ensin, mikä oli meille jo suuri hämmästys. Kun esitin, että sinähän just kävit, huomautti poika, että etkö sinä mumma muista, että sinähän siellä just olit.
Ja niin vain kävi, että poika riipoi housujaan alas ja siinä pytyn vieressä tyhjää seisoessaan ihmetteli, että justhan hän täällä oli! Hah hah, dementia vaivaa nykyään siis jo lapsiakin.
6 kommenttia:
Käänteispsykologia toimiin kunnes kohde huomaa mistä on kysymys :)
Tosiaan, se toimii, ainakin aikansa. Esikoulussa/koulussa/puheterapiassa olen nähnyt, miten hyviä tuloksia saadaan juuri tuon käänteispsykologian avulla. Lapsi, joka ei kysyttäessä uskalla avata suutaan, hihkaisee onnellisena ja silmät loistaen oikean vastauksen,kun aikuinen vieressä (tahallaan) sanoo väärin.
Tuttuja asioita myös nuo kertomasi.
Isopeikko ja Clarissa: Ja hämmästyttävintä minusta on, että se toimii usein myös aikuisiin.
Se käänteispsykologia toimii myös aikuisiin, harrastelen sitä silloin tällöin menestyksellä.
Tuo toimii :)
nimimerkki
Kokenut
Jo vain se toimii, jopa eläimiin ja oppilaisiin :)
Lähetä kommentti