keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Rementikon ajatuksia


Pohjanmaan keikka on heitetty, lyhyeksi jäi taas käynti, mutta saapahan käydä useammin kun ei kerralla viivy liian kauaa. Äiti ja isä viettivät timanttihääpäiviään eli ovat olleet naimisissa 60 vuotta. Toivoivat että kaikki jälkeläiset eli lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset olisivat paikalla, ja niinhän me olimmekin.

Kesäisin katselen aina, kun linnut ovat saaneet pöntöllisen poikasia ja lentelevät pesueineen suurina parvina. Nuo pöntölliset lintuja tulivat nyt mieleeni, kun kaikki meistä ahtautuivat samaan huoneeseen. Samalla tavalla vanhempani ovat kuudessakymmenessä vuodessa saaneet aikaan tuvallisen uusia ihmisiä. Ei mikään huono saavutus.

Olen asunut niin kauan poissa synnyinseuduilta, että kuulostaa jo surkuhupaisalta kuunnella ihmisten puhetta. Sitä paitsi ei ennen vanhaan edes ollut sellaisia sanoja, joihin olisi r-kirjainta saanut tungetuksi niin tiuhaan kuin nykyään. Vai miltä tämä kuulostaa:

"... ja huumeriileriäki on jo joka paikas... Min´en tuata siireriä niin kauhiasti jua, se vaan lisää rementootumista, vireoota ei liioon oo tullu kattottua". Sitten yhtäkkiä muistuu mieleen, että sanoissahan kuuluu olla d: "Dariosta kuuluu ny hyvin ku on stedeot".

Minuakin taitaa vaivata rementia, kun en millään muista, mikä muu d-kirjaimellinen vierasperäinen sana oli tosi kutkuttava äännettäessä paikallisesti. Mutta niitähän ei juuri tarvitse keksimällä keksiä. Laittaa vain kaikkiin d-sanoihin ärrän, ja alkaa viihdyttää itseään.

Ja siellä järvetkin ovat vain pieniä itse tehtyjä lätäköitä. Kuvassa juuri tehty "järvi" uimarannaksi.

7 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Voit vain kuvitella, miten äitini sanoo sukunimeni....

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Ratsuni, rotke ja riisseli mersu. Noli kymmeniä vuasia sitte helesenkihi muuttanehen pohojalaasen ainuat reellä alakavat autonnimet.

vilukissi kirjoitti...

Rooppinki. Oisko se vierasmaalainen sana ollut tuo?

kirlah kirjoitti...

Vilukissi. Ei ollut kai tuo rooppinki, jokin muu, jolle hiljaa hihittelin itsekseni. Mutta yhtä hulvattomalta kuulostaa tuokin minun korvissani.

Äijänkäppyrä: juu, kun eka kertaa poismuuton jälkeen kuulin tuon Ratsunin, edes ymmärtänyt, mistä on kyse.

Anneli kirjoitti...

Kiinnostaisi tietää, onko kukaan muu pohjalainen huomannut tällaista ilmiötä: puhuessani englantia, ruotsia tai mitä muuta tahansa indoeurooppalaista kieltä, eivät d ja r ole ainakaan niin paljon keskenään sekaantuneet, että olisin sitä itse huomannut. Mutta indonesian kielen kanssa olikin aivan eri juttu. Indonesia on äänteellisesti hyvin lähellä suomen kieltä. Kun ärtyneenä, jännittyneenä tai jonkin muun suuren tunnekuohun vallassa yritin puhua indonesiaa, menivät d:t ja r:t aina sekaisin, mikä tietenkin vielä lisäsi hämminkiäni. Onko ilmiö muille tuttu, että vain jonkun kielen kohdalla r ja d sekoittuvat?

kotokiusattu kirjoitti...

Nuata savi- ja hiekkakroopia on pohojanmaalla vaikka kuinka palio. Niitä on vasta viimeaikoona ruvettu kunnostamhan uimapaikooksi. Täällä on kyllä palio jokia, mutta niiren veret o niin saastuneeta ettei niis voi uira, samoon on nua luomat, ku on kuivattu nevoja ja piäniä järviä. Rannikolla missä mäkin asun on tua meri viälä jonkinlaases kunnos.
Ratsun riissel runlopin renkahilla on raju rassi!Muita oli Re Soto, ReeKooVee(nykyään Auri),ja Reutzi ja REETEE(traktoria) ja moni muu

kirlah kirjoitti...

Anneli: minä ainakin uskon tuon hyvinkin, aivot ilmeisesti jotenkin luulevat, etä nyt puhutaan kotikieltä.

kotokiusattu: minulla on käsitys, että joet ovat nykyään paremmassa kunnossa kuin 60-luvun lopussa, jolloin ne alkoivat todella saastua. Uimakoulua pidettiin vielä Kyrönjoessa, mutta kotona piti pestä sen jälkeen haju pois kehosta.