Tänään lopetettiinkin koulunpito jo klo 14 ja aloitettiin hallissa TYKY-tapahtuma. Piti olla neljä eri ryhmää: sulkapalloa, naurujoogaa, kuntosali ja curling sisätiloissa. Suunnittelutyöryhmään kuuluvana olimme mielestämme organisoineet jutun hyvin. Jokaisen piti saada kokeilla kaikkia lajeja, vajaa tunti yhtä lajia, sitten vaihto. Mutta ongelmana on aina se, että jotkut tulee puoli tuntia myöhässä, jotkut ei halua tehdä mitään, joku lähtee pois kesken kaiken. Ryhmät sekoittuivat totaalisesti ja kukaan ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Oppilaita on sentään helppo liikutella verrattuna jääräpäisiin kollegoihin.
Sama ennakkoilmoittautumisissa. Olin laittanut sähköpostia, että tilaisuuteen on ilmoittauduttava tiettyyn päivään mennessä ja samalla ilmoitettava, syökö kanaa vai kalaa päivän päätteeksi ravintolassa. No ihmiset ilmoittautuvat viisi minuuttia ennen määräaikaa, eivätkä kuitenkaan ilmoita, mitä syövät. Sitä pitää erikseen tiedustella, eikä kenenkään kännykkä vastaa tietenkään silloin kun pitäisi, vaikka kännykkä kourassa muuten kuljetaan. Sitten ilmoitamme ravintolalle oman päämme mukaan määrät, ravintola ehtii tilata jo tarvikkeet, ja kuinka ollakaaan asianosaiset hämmästelevät, miksi ei saakaan ottaa sellaista ruokaa, mitä haluaa.
Samahan se on aina joka asiassa. Jos pitää lähteä teatteriin, lähtijöitä ilmoittautuu, peruu, ilmoittautuu, peruu, joku vemppaa edestakaisin tietämättä mitä tekee. Mitenkähän jahkailua ja sinne tänne vehtaamista kestää ilmoittautumisia työkseen vastaanottavien hermot, kun minulta meinaa revetä jo tällaisestakin, mitä tarvitsee vain korkeintaan kerran parissa vuodessa tehdä. Ajattelen vaikkapa hotellivastaanottajia tai matkatoimistovirkailijoita. Minut saisi sellaisesta hommasta viedä hullujenhuoneelle jo päivän kuluttua.
Mutta itse asiassa iltapäivä oli oikein kiva. Ainakin itse olin kaikissa ryhmissä, sain kokeilla sellaisia lajeja, joita ei muuten pääse koskaan tekemään. Naurujooga oli virkistävää, sulkapallossa ensimmäsitä kertaa kuulin sääntöjäkin ja sai liikuntaa, Curlingissa hävittiin vain pisteellä vastapuolelle. Mikä ihme siinä on, että kilpailussa aina taistellaan henkeen ja vereen voitosta, vaikka leikkiä se vain on olevinaan. Kuntosalin johdosta taitaa olla huomenna kipeitä lihaksia.
Ruoka päivän päätteeksi oli kiva viihtyisä hetki, ja minä söin kanaa, kuinkas muuten.
2 kommenttia:
:-D Joo, kuule, näin se ikävä kyllä välillä menee, että oppilaitten kans aina toimeen jotenkin tulee, mutta niitten vanhemmat on usein paljon vaikeampita tapauksia, ja kaikkein vaikeimpia on (jotkut) työkaverit!
Nuoret ovat vielä tosiaankin joustavia. Varttuneemmilla on jo selkiintynyt käsitys maailmanmenosta, miten asiat ovat tai pitäisi olla ja niitähän ei muuta enää mikään.
Hitsiläinen, että saman huomaa joskus itsessäänkin. Kun on vuosien mittaan vihdoin keksinyt jonkin asian, että näinhän se on, sitten tulee joku ja väittää, ettei se niin ole!!
Lähetä kommentti