Pääsin ja urkenin vihdoin kampaajalle. -Olet käynyt kampaajalla, mainitsivat oppilaat heti. -Tiedänhän minä sen, vastasin.
-Tarkoitamme, että hyvän näköinen on!
Eräs sanoi: -Jos nyt ihan totta puhutaan, oli se tukka päässyt jo ylipitkäksi. Oli mennyt jo muodottomaksi!
Näin herttaisesti meillä käydään sanavaihtoa. Nykyajan nuoret sanovat mielipiteensä, oli se sitten hyvää tai huonoa. Itse henkilökohtaisesti arvostan asioiden sanomista niin kuin ne ovat, mutta mietin vain, miten monta kertaa oppilaat tulevissa työpaikoissaan lyövät päätä seinään, kun ei kaikille voikaan sanoa ihan mitä sattuu. Tuleeko heille kenkää alta aikayksikön, jos pomolle erehtyvät sanomaan vääränlaisia lauseita.
Vielä koulusta lähtiessäni joku abi tuli pihalla vastaan ja tervehdyksen jälkeen lausui: -Kiva tukka. -Kiitos, vastasin, kuten kohteliaisuuteen kuuluukin vastata, mutta itsekseni mietin kauhistuneena, mitenkähän luttanan ja ruopaleen näköiseksi oikein olin mennytkään, kun kaikki nyt kämpaajallakäynnin huomasivat.
2 kommenttia:
Heh, kirjoituksestasi tuli ihan ala-aste mieleen :) Silloin oli tapana huomautella opeille juurikin "uusista hiuksista", mutta myös esim. hoopoista asusteista, kuten kravateista :)
Kerran yläastelaiset olivat huomauttaneet entiselle opollemme jotain tämän kengistä, ja opo ei ollut tullut koko päivänä enää pois pöytänsä takaa.
Lähetä kommentti