perjantai 26. syyskuuta 2008

Killerin rakensin


Täksi päiväksi olin rakentanut itselleni vahingossa killerin. Ensin olin merkannut aamuksi kaksi tuntia koeviikkovalvontaa, enkä huomannut ollenkaan, että heti samalla minuutilla valvonnan loppumisen kanssa pitäisi olla jo yo-valvonnassa seuraavat kaksi tuntia. Joku lupasi kiikuttaa minulle välillä sorsaa!

Lisäksi huomasin aamulla, että lukio kokonaisuudessaan on aamulla kirjoittamassa kokeessa ja minä olen yksin valvojana, kukaan ei ollut laittanut itseään minulle kaveriksi. Aamuruuhkassa olisi hyvä olla kaksi henkilöä järjestämässä oppilaita istumaan. Onneksi historianope riensi apuun.

Vararehtori poukkoili sinne tänne, sillä rehtori oli aamulla ilmoittanut, että hän on lähtenyt synnyttämään(nykyään synnyttäminenkin on laitettu miesten tehtäväksi). Hän ei siis voi tulla, jonkun on avattava yo-kirjoitukset.

Kun tulin aamuvalvonnasta mennäkseni toiseen valvontaan, oli opehuoneen lattia levitetty täyteen kenkiä. Kivan näköisiä työkenkiä, juuri sellaisia, joita olin ollut menossa viikon kuluttua kaupunkiin ostamaan. Äkkiä kokeilin yksiä, sopivat hyvin jalkaan, sanoin: joo, tuokaa minulle sellaiset ensi viikolla! Ja niin taas valvontaan. Olisi kyllä ollut kiva kokeilla ja valkata enemmänkin.

Valvonnassa alkoi jo lähellä kahtatoista happi loppua, avasin ikkunan, kollega viittoili, että ikkuna kiinni, muka jäätyy! Nuokuin kuoleman kielissä, myös nesteen ja ruoan puutteesta. Vasta kun pääsin syömään, alkoi henki kulkea kunnolla ja voimat palautua. Mitenkähän muuten oppilaiden henki kulki, kun ruotsia siellä kirjoittivat. Minusta ainakin rakenteita on joskus ollut helpompiakin. Mutta kirjoitustehtävät olivat juuri sellaisia, joita viime vuonna on harjoiteltukin.

Ruoan jälkeen oli vielä yksi tunti suomea, mikä on aina virkistävää ja kivaa. Sen jälkeen olisi taas jaksanutkin vaikka mitä, mutta piti valitettavasti lähteä kotiin 10 cm paksu koepino kainalossa.

4 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Neljä tuntia valvomassa - huh huh. Mulle kaksi tuntia on ehdoton raja. Kovin nopeasti opiskelijat tuntuivat salista ulos tulevan... Minä tutkailin uteliaana lähinnä niitä lyhyitä viestinnällisiä tehtäviä, kun pitäisi kehitellä abeille lisää aiheita.

Rita kirjoitti...

Pieni ahdistuksen tunne kun tuli mieleen entiset opetustehtäväni kouluissa. Nykyään aikuisopetuksessa ja kotoa käsin hoidan opetuksen. Ei tenttivalvontoja, kokeitten korjaamista yms. eikä varsinkaan ilmaiseksi, kuten kouluissa oletettiin kaikki tehtävän. Olin tuntiopettaja siellä sun täällä. Opiskeluaikana yliopistolla tenttivalvojana - tappavaa puuhaa, puuh!

(Poistin jokin aika sitten vahingossa kaikki blogit rullastani, mutta nyt olet sinäkin siellä taas pyörimässä)

Inkivääri, Finland kirjoitti...

No onpas ollut tahti - ja jatkuu vielä sen koepinon kanssa?

kirlah kirjoitti...

Villasukka: Minäkin olen pitänyt kahta tuntia aina rajana, mutta nyt sattui siis työtapaturma. Ulkopuoliset usein sanovat, että helppoahan se istuminen on, mutta en tiedä opettajan työssä mitään niin kaameaa hommaa kuin valvontatehtävät.

Rita: Juuri sen takia kansalaisopistossa onkin niin kiva opettaa, kun ei ole valvontoja eikä kokeen tekoa eikä niiden korjausta eikä vanhempainiltoja eikä oppilaiden puhutteluja jne.

Inkivääri: Päivä tuntuu menevän aina nopeasti oppilaiden kanssa, mutta on tosi kaameaa istua koepinon takana kuusikin tuntia yhteen menoon. Toisaalta on se hyvä puoli, että saa itse valita, milloin työn tekee, vaikka yhtä paperia kerrallaan ja sitten välillä jotain muuta. Työ on kuitenkin aika itsenäistä, ei pomo hengitä niskaan joka välissä kuten jossain virastossa.