Rehtorimme piti eräänä aamuna mielestäni hyvän päivänavauksen. Kun olen luokissa siitä oppilaiden kanssa jutellut, vain harva on valitettavasti edes kuunnellut, mitä hän on sanonut, ja tähän mennessä on vain yksi, joka on sanomaa ymmärtänyt.
Kyse oli kotkan munasta, joka joutui kanalaan. Kanat hautoivat munaa ja munasta kehittyi komea kotka. Mutta koska se näki ympärillään vain kanoja, se alkoi nokkia jyviä ja kuopsuttaa maata kuin kana. Eräänä päivänä kotka näki ylhäällä liitelemässä kotkan. Sille tuli hirveä halu ja kaipuu. Se huokaili, että olisi suunnattoman ihanaa lentää samalla tavalla ja olla vapaa ja nähdä muutakin kuin kanalaa. Mutta koska se luuli olevansa kana, se kuoputti maata kanan tavoin lopun elämäänsä.
Minusta tuo tarina kuvaa erinomaisesti tämän maaseudun oppilaita. Jonkinlainen innottomuus ja näköalattomuus vallitsee nykyään, ei tunneta eikä ymmärretä omia mahdollisuuksia. Oppilaista monet hyvät lähtevät erikoislukioihin, ja tänne jäävät eivät huomaa, mitä kaikkia mahdollisuuksia heilläkin olisi.
Latistuneen tunnelman huomaa mm. siinä, että oppilaat eivät käytä läksyjen lukuun paljonkaan aikaa. Monet tekevät läksynsä kymmenessä tai parissakymmenessä minuutissa. Sen jälkeen alkaa pitkästyminen: ei ole mitään tekemistä. Eihän kukaan muukaan tee enempää!
Olen kysellyt meidän vaihto-oppilailtamme, miten kauan he käyttävät aikaa läksyjen lukuun. 2-5 tuntia illassa, on vastaus. Samaa ovat kertoneet sellaiset omat oppilaamme, jotka ovat itse olleet ulkomailla vaihto-oppilaina.
Tietysti poikkeuksiakin on, mutta yleinen mieliala on nykyään hyvin kouluvastainen. Ja jos joku sentään yrittää, häntä yritetään mollata kaikin tavoin - kateutta ilmeisesti osaksi.
Kaikenlainen työ kiinnostaa vielä puolitoistavuotiaana. Mihin into häviää isompana? Mallien puutteeseenko?Kuvan saa isommaksi napsauttamalla sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti