Meille tuli jo viime keväänä uusia tietokoneita ja videotykkejä. Koska rehtorimme muutti paikkakuntaa, jäi koneiden asentaminen syksyyn. Sekin henkilö, joka kunnassa on hoitanut koulumme tietokoneasioita, perusti oman firman, eikä ole joutanut tulla laittamaan koneita käyttökuntoon.
Minun luokkaani olivat koneet jo tulleet, mutta aina jos minulla olisi ollut aikaa kokeilla niiden toimivuutta ja laittaa ne täsmälleen oikeille paikoilleen, olikin luokka varattu tai jotain muuta estettä.
Kakkosluokkalaiset olivat kärttäneet, että näyttäisin kuvia kesäiseltä Ruotsin-matkaltani. Olin jo viikkoja sitten luvannut, että heti, kun koneet ovat näyttökunnossa.
Tänään he olivat tympääntyneet odotteluun, hyppäsivät ylös, hiissasivat pöydän luokkaan, sille koneet, laittoivat kaiken paikoilleen, minä vain noudin muistitikkuni.
Ajattelin, että kyllä minunkin nyt jotain täytyy omatoimisesti tehdä ja yritin tunkea tikkua yhteen reikään. Oppilaat sanoivat, ettei siihen, vaan tuohon toiseen. Minusta reikä näytti oikeanlaiselta ja yritin kuitenkin ängetä tikkua siihen väärään.
Vihdoin uskoin. Joku koiranleuka mainitsi minulle, että en ole näköjään tottunut etsimään reikää, johon minä, etteihän se minun hommani olekaan, vaan toisen sukupuolen edustajan heiniä. - Hymyilivät ymmärtäväisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti