Tänään taas joku esitti sen iänikuisen vastaväitteen minun kielenopetukselleni: Mutta ymmärtäähän ne kuitenkin, eihän sillä niin väliä ole, mitä minä niille sanon.
Tietysti asia on niin, että vähäiselläkin kielitaidolla saa itsensä ymmärretyksi, ja kieltä pitääkin käyttää rohkeasti. Mutta miksi oppilas laiskuuttaan ajattelee, ettei halua oppia jotain tiettyä asiaa. Miksi aina on joku luokassa, joka väittää, ettei sitä tai sitä asiaa ole niin tärkeä opetella, ymmärtäähän ne minua muutenkin!
Annoin esimerkin, miltä kuulostaa, jos ulkomaalainen sanoo: Pesin hampaani hammasvoiteella. Tai: Autolla ajaessani tiellä tuli vastaan käyrä. (Jotka molemmat olen joskus kuullut ulkomaalaisen suusta). Oppilas hymyili tosi huvittuneesti. Samoin ruotsalainen hymyilee, jos hänelle puhuessamme valitsemme väärän sanan tai muuten kaikki ei ole kohdallaan.
Mehän teemme joka tapauksessa virheitä vierasta kieltä puhuessamme, voisimme ainakin yrittää vähentää niitä opiskelemalla kulloistakin kieltä niin hyvin kuin pystymme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti