Olen tänä vuonna abiluokan ryhmänohjaaja ja muistin heitä tällaisella tarinalla. Pelkällä a-kirjaimella ei olekaan helppoa sanoa asioita.
Armaille abeilleni A-ajatuksia:
Aiemmin abeilla aamulla aikaisin aapisensa avaamatta. Alkoivat autoja, aatonaattoja, ajanvietettä ajatella.
Antaisinko anteeksi? Auttaisiko asiaa abiksi aikovalle? Alan: Alas aatteet ala-arvoiset! Alkakaa asiaan!
Annan aineeni asioita armotta ajateltavaksi: Alle anfangen, Abitur abzulegen, an, auf, aus…
Aivoituksensa arvaan: ah, ala-arvoista asiaa! Algebraa ainoastaan arvostavat.
Askaroivat, aukaisevat aluspaidankin, aukeavatko arvoitukset?
Alamme alusta auditiivisesti. Aakkosta arvioitava alinomaa, arpapeliä. Alkavat ahdistua: arvoituksissa a:ta alussa aikalailla.
Ahertavat ahjossaan aamusta auringonlaskuun. Armoa anoen askaroivat ailahtelevasti.
Alkavat aikuistua, asennoituvat asiallisesti, aineet alkavat aueta, alemaanejakin arvostavat. Alkuvuodesta auditoriossa asiat asettunevat asemiinsa: abeista asiantuntijoita. Ah autuutta, ajoimme aineet aivoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti