Sataa, sataa, joten joutaa kirjoitella blogeja. Ei suinkaan tänään mitään erikoista sattunut, joten voin ihan hyvin kuvailla koko päivän. Tänään oli helpohko päivä, silti olin kotona vasta klo 16.
Jo kahdeksalta alkoi abien saksa, tietystikään eivät kaikki olleet paikalla, sillä tänään kirjoittavat jotkut matikkaa. Eilen ei osa ollut paikalla, koska oli poikien kutsunnat. No, tynkäporukalle annoin joitain mitä lie lauseita käännettäväksi.
Osa on jo tehnyt internettiin kirjoitelmansa. Meillä on nimittäin jo kolmatta vuotta italialaisen koulun kanssa yhteinen internetprojekti eJournalissa, johon oppilaat kirjoittavat annetuista aihepiireistä.
Toinen tunti olikin kakkosen saksaa. Sekin on aika tyngänlainen, sillä yksi oppilas on siellä Saksassa vaihto-oppilaana. Eikä näitä muutenkaan ole kehuttavaa määrää yhteensä. Sitä paitsi porukassa on sekä A-saksaa lukeneita että viime vuonna lukiossa alkaneita. Sekaryhmä, kuten kaikki saksanryhmät niin monena vuonna jo aiemminkin. Lisäksi saksalainen vaihto-oppilas käy näilläkin tunneilla, jos vaikka oppisi jonkin sanan suomea. Häntä on mukava käyttää hyväksi muutenkin kulttuurituntemuksessa.
Ja niinpä sitten siirryttiin seuraavaksi ykkösen ruotsiin. Ei sielläkään kovin paljoa ole oppilaita, oppilasmäärä vähenee maaseudun lukioissa hurjaa vauhtia. Siinähän se tunti hurahti ruotsin kielen salaisuuksia taivastellessa.
Kakkosen ruotsissa ei niin järin kummoisia liioin pääse tapahtumaan. Osa kirjoitti ainetta sillaikaa kun minä otin aina kaksi oppilasta vuoron perään toiseen luokkaan keskustelemaan jotain henkevää ruotsiksi.
Sittenpä painoikin jo ruokatunti päälle ja vähän myöhemmin vatsa pulleana kiiruhdin hierojalle. Selkä on alkanut kummitella, joten pakko yrittää sitä kuntouttaa.
Tuon jälkeen oli vielä yksi tunti suomen opetusta vaihto-oppilaille. Tällä kertaa yritin mm. selittää voida- ja osata-verbien eroa. Se tuntui tulevan selväksi, mutta miten sitten lie käytännössä.
Kaiken tämän jälkeen olikin kello jo lähemmäs puolta kolmea. Englanninopettaja oli odottanut minua, että varaamme ensi kuun lopulle liput Rhodokselle. Comenius-projektin kokous pidetään nimittäin siellä. Vähän kurja, kun se sattuu syyslomalle, toisaalta kiva päästä aurinkoon täältä sateesta. Rasittava matkasta tulee, sen tiedän jo aiemmista projektikokouksista. Meillä on muuten projektissa yhteensä kahdeksan maata eri puolilta Eurooppaa. Tämä on kolmas toimintavuosi.
Mutta aina pitää olla jotain hankaluutta. Emme olleet muistaneet varata pankin tunnuslukuja mukaan, joten matkan varaus meni susille. Täytyy toisen tehdä se illalla kotona.
Ja kuinka ollakaan, tuli höpötetyksi koulun päätteeksi vielä ainakin tunti kaikenlaista turhaa - tai ehkei se sosiaalisuuden ja sielunhoidon kannalta turhaa ollut- joten kuten sanottu, venyi päivä jotenkin pitkäksi. Nyt sitten vain pitää kotona ruveta suunnittelemaan, millaisia salaisuuksia huomenna kertoisin oppilaille tästä kielten loputtomasta aarrearkusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti