perjantai 31. elokuuta 2007

Turhanaikaista jollotusta

Ykkösluokkalaiset ovat herttaisia ja mukavia, vaikka tässä taannoin valitin heidän taitotasostaan. Mutta tietäminenhän onkin ihan eri asia kuin luonteenpiirteet. Tänäänkin oppilaat tekivät antamiani tehtäviä antaumuksella. Ainakin neljä oppilasta hoilotti kuitenkin itsekseen ääneen samalla, liekö ollut hyräilyä vai mitä.
Minusta se tuntui kovin häiritsevältä, varsinkin kun en meinannut kuulla edes omaa ääntäni neuvoessani jotain toista. Mainitsinkin, että se kuulostaa turhanaikaiselta jollotukselta. Yritin selittää, että se hiertää jossain aivohermossa kuin poralla väännettäisiin. Siitä syystä en kestä koskaan kotona kuunnella musiikkia enkä saata pitää radiota auki.
Oppilaat olivat kovin hämmästyneitä, miten joku voi elää ilman musiikkia. He kuulemma kuolisivat ilman sitä. Minä yritin lohduttaa, että minä voin oikein erinomaisesti, mutta lupasin kuunnella eläkkeelle jäätyäni musiikkia aamusta iltaan - kunhan ei vain tarvitse oopperaa kuunnella. Tämä nostatti vienon hymyn heidän huulilleen, ja työ jatkui hiljaisuuden vallitessa.

1 kommentti:

villasukka kirjoitti...

Tykkään musiikista (erityisesti oopperasta) mutta radiota en kestä kuunnella - ne välijuonnot ja se ettei voi itse valita mieleistään musiikkia. Enkun tunneilla ei pahemmin musiikkia kuunnella (paitsi jos on kirjassa) mutta muutaman aran ranskan ryhmän kanssa on vuosien varrella osoittaunut hyväksi, jos laittaa hyvin vaimeaa taustamusiikkia esim. parityöskentelyn taustaksi.