Meillä on lukiossa nykyään kovin leppoisa tunnelma, koska koulu ja luokat ovat hyvin pieniä. Kakkosella oli tänään ruotsin tunnilla puhetta suomenruotsalaisista. Esittelin joitain ruotsinkielisiä paikkakuntia. Hämmästyttävän vähän oppilaille on tullut eteen esim. sellaiset paikkakuntien nimet kuin Björneborg, Borgå, Uleåborg (=Pori, Porvoo, Oulu). Ilmeisesti ne eivät tule täällä Itä-Suomessa esiin edes tiedotusvälineiden kautta.
Otin huvin vuoksi esille myös sellaisia pieniä paikkakuntia Etelä-Pohjanmaalta kuin Vörå (=Vöyri), Lappfjärd (=Lapväärti, joka muuten ei ole enää itsenäinen kunta) ja Närpes (=Närpiö). Nämä kuullessaan oppilaat tuhahtivat minulle huuli pyöreänä: "Nämä kyllä olet itse keksinyt!"
No, ruotsinkielisillä alueilla olisi vaikka kuinka paljon kivoja paikannimiä ruotsiksi ilman, että minun tarvitsee niitä enää keksiä.
Kun asuin suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla, oli ihmisillä tapana sanoa "Närpes, Sverige", jos kuulivat Närpiöstä puhuttavan. Ilmaisu kuvaa hyvin sitä, miten paikkakunta miellettiin jo ihan eri maailmaksi ruotsinkielisyyden vuoksi.
Åbo sen sijaan on oppilaille tuttu Turku. Mutta kun kerroin vanhan kuulemani vitsin: "Yksikin mies seilasi eräänä kesänä kaksi vuotta Turun ja Åbon väliä", alkoivat oppilaat väittää sitä jo puujalkavitsiksi. (niin kuin se olikin!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti