lauantai 18. elokuuta 2007

Anna, Anni - eikun Hanna

Jostain kumman syystä sotken oppilaiden nimiä, vaikka tiedän täsmälleen kuka kukin on, ja sukutaustatkin aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka! Oikea nimi ei tahdo osua oikealle oppilaalle millään. Taas eilen luettelin Hanne, Henna, Henni, joista viimeinen oli oikea.
Yksi syy sotkeutumiseen on, että ihmeellisesti samalla vuosikurssilla opiskelevat ovat hyvin lähellä toisiaan. Samalla luokka-asteella on tälläkin hetkellä Emmi, toinenkin Emmi, Henni, Henna, Hanne, Jenny, Jenni..... Piristävänä poikkeuksena Katri.
Kolmisen vuotta sitten jostain syystä oli Maiju, Maiju, Maiju, eikä sen jälkeen ketään sen nimistä.

Tulee aiemmilta vuosilta mieleen vuosiluokka, jonka oppilaat vinoilivat minulle vielä abipäivänäkin nimien sotkemisesta. He asettuivat riviin ja tenttasivat kuka kukin on.
Tällaisesta litaniasta osui silloin jokaiselle kuin ihmeen kaupalla oikea nimi: Hanne, Hanna, Hanna, Sanna, Anne, Anu, Anu, Anni-Riikka, Anna-Kaisa, Anitta....

Yritän vakuutella oppilaille, että vaikka opetustilanteessa suusta tulee kullekin mikä nimi sattuu, tiedän silti kuka kukin on. Se ei aina vain auta. Mutta kylläpä oppilaat itsekin puolestaan sanovat minua Kirsiksi, vaikka olen Kirsti. Kun huomautan asiasta, saattaa joku sanoa: "Mitä väliä sillä on!" Mutta annapas olla kun sanon Jyrkiä Jyriksi, nousee äläkkä.

Yritän lohduttaa oppilaita, että niin kauan saavat olla tyytyväisiä, kun suustani livahtava nimi on sentään samaa sukupuolta tai ylipäätään ihmisen nimi. Tyttäreni on saanut milloin entisen koiramme, milloin taas kissan nimen.

2 kommenttia:

villasukka kirjoitti...

Yleensä opin nimet aika nopeasti, mutta jos heti alussa alan sotkemaan kahden tai kolmen tyypin nimet, sotken ne sitten loppuelämäni.... Hanna vai Maiju... Onneksi he istuvat tänä vuonna (ainakin toistaiseksi) ihan eri puolilla luokkaa.... Ja kaksoset, joilta kielsin toistaiseksi tukanleikkuun jotta oppisin jotenkin erottamaan... Ja samassa ryhmässä (onneksi vain ekassa jaksossa -toivottavasti) kolme Jussia!

Anonyymi kirjoitti...

En malta olla lisäämättä tuohon nimien sotkemiseen jotain. Identtisten kaksosten kohdalla on joskus ollut tosivaikeuksia, kun ei ihan oikeesti tiedä kumpi on kumpi. Silloin pitää keksiä muistisääntö. Minnan ja Marin opin erottamaan siitä, että sillä, jolla on lyhyempi nimi, on myös lyhyt otsatukka. Tämä erotuskikka kelpasi kollegoillekin.