Lopun edellä

Eilen luulin pääseväni hyvissä ajoin kotiin, mutta ilmenikin, että opekokous oli klo 15, kuten aina muulloinkin keskiviikkona. Tahtoo vain olla aktiivista unohtamista. Lisäksi YT-neuvottelut jatkuivat sen jälkeen, meidät lukion opettajat siirretään ensi syksystä alkaen Mikkelin kaupungin alaisiksi. Meidän lukiostamme tulee Mikkelin lukion filiaali! Tämä asia on ollut vireillä jo pitkin talvea.

Etäopetusta lisätään. Saa nähdä, miten kauan tässä keikutaan. Vaikka miten päin laskisin, en saa omista aineistani enää ensi vuodeksi tuntejani täyteen. Ja opetusvuosia on vielä jäljellä lähemmäs kymmenen. Kuka ottaa töihin enää tässä iässä? Tai kyllähän töitä aina saa, mutta kun se saisi tietysti olla mielellään helpompaa kuin nykyinen ja tottakai paremmin palkattuakin! Kuka sitä nyt huonompaan...

Mutta onhan tämä tilanne ollut tiedossa pitkään. Ihmiset muuttavat etelään, lapsia syntyy enää muutama. Joinakin vuosina on syntyvyys ollut jopa alle kymmenen koko kunnassa. Ei niistä ikäluokista paljon lukioluokkia perusteta.

Liitu ja leuka kunniaan

Kouluumme on hankittu viime keväänä useita tietokoneita, läppäreitä. On hankittu videotykkejäkin moneen luokkaan. Mutta onko missään mitään järkeä, kun ohjelmat eivät sovi yhteen vanhempien koneiden kanssa?

Jos esimerkiksi tekee kotona Powerpoint-esityksen, ei koulun kone pystykään sitä pyörittämään, sillä tietokoneisiin ei ole asennettu powerpointia. Koulun koneissa on erilainen Word-versio kuin opettajien omissa koneissa yleensä, olikohan Open office tai sinne päin. Esitys olisi pitänyt tehdä koulun koneilla, jos mieli sitä oppilaille näyttääkin. Mutta eihän luokkiin koskaan pääse tekemään, kun niissä on opetusta tai opettajahuoneessa on aina meteliä, ettei siellä pysy keskittymään. Monelta jää koneet näin käyttämättä.

Tänäänkin oli uusi psykologian opettaja ihan onnettoman näköinen, kun hän oli elämänsä ensimmäisille tunneille tehnyt hyvät esitykset, eikä mikään kuitenkaan onnistunut. Tuntuu, että jos ei ole kunnalla rahaa laittaa kerralla kaikkea kuntoon, olisi sitten parempi, ettei ole minkäänlaisia laitteita. Kyllä leuka ja liitu -menetelmä useinkin voittaa uudet hömpötykset. Sitä paitsi tuo mainittu menetelmä tuntuu oppilaista joskus ihan piristävältä vaihtelulta. Kun koneista on tullut muutenkin arkipäivää, eivät ne enää jaksa innostaa.

Itse käytän nykyään enää säästeliäästi tietokoneita. Olin ennen innokas, mutta kun aina on jokin ongelma, jota ei osaa kuitenkaan itse korjata, ja tuntia kuluu vain hukkaan. Usein laitteita ei ole juuri siinä luokassa, jossa itsellä on tunti. Taidanpa siirtyä ovenkahvapedagogiikkaankin, jota monet kuulemma jo nyt harrastavat.

Lomanvieruspäivät

Niin sitä palattiin hiihtoloman jälkeen kouluun. Ei puhettakaan, että oppilaat olisivat olleet virkistyneitä, kuten loman jälkeen pitäisi. Osa nuokkui, osa halusi vain keskustella loman tapahtumista. Olihan se arvattavissakin, siksi en yrittänytkään mitään vaikeampaa. Kunhan nyt hissuksiin vähän aloitettiin. Oli nimittäin ykkösen kaksoistunti ruotsia heti ekaksi.

Minua kyllä huolestuttaa, miten ehditään kurssia loppuun kunnialla, kun aina on joko eka päivä juuri ennen lomaa tai viimeinen päivä ennen lomaa tai viikonloppua, joina ei opetusta voi täysipainoisesti viedä läpi. Jo syksyllä ihmettelin kovasti nykyisen ykkösen meininkiä ja arvelin, että kyllä se siitä lähtee kunhan alkuun päästään, mutta ei, kaikki seiskaluokan opetusmenetelmät on ollut otettava käyttöön. Sittenkään ei tule mitään tulosta. Jos ei ole mitään päämäärää oppilaalla, ei siinä auta juuri opettajankaan yritys.

Selvyyden vuoksi on taas mainittava, että eihän tämä palopuhe koske nytkään kaikkia. On niitä ahkeriakin sentään. - Huh, sainpas sanottua!

Älä teitittele joutsenia

Näin hiihtolomalla on aikaa lueskella muiden blogeja. Katselin kuvia saksalaisista kaupungeista ja puistoista ja muistuipa mieleeni joutsenista ja saksalaisista maisemista eräs kurssini Lyypekissä. Kurssi itsessään on jo vaipunut unholaan, mutta joutsenista pulpahti mieleeni erään kurssikaverini kertoma tarina:

Kurssikaverini oli matkalla Lyypekkiin pysähtynyt Hampurissa ja katseli joutsenia Planten un Blomen -puistossa. Koska saksalaisia ei saa sinutella, hän arveli olevan hyödyllistä hieman harjoitella etukäteen. Kun ei lähettyvillä ollut muita harjoittelukohteita, hän puheli joutsenelle saksaksi: "Kylläpä te olette kaunis! "
Juuri silloin oli ohi kulkeva iäkkään puoleinen naishenkilö pysähtynyt ja sanonut: "Eläimiä te kyllä voitte ihan hyvin sinutella!"

Lomaaaa

Huh, vihdoin on viimeinen tunti pidetty ja alkaa hiihtoloma. Ah autuutta. Vaan eipä aikaakaan kun se on loppu ja alkaa taas arkinen aherrus.
Oppilaat olivat tänään kuin lentoon lähdössä. Ei meinannut oikein opiskelu maistua. Toivossa on hyvä elää, jospa sitten sitäkin ahkerammin hiihtoloman jälkeen!

Tänään yritimme ottaa Skypellä yhteyttä Puolaan. Meillä oli ns. Comenius-päivä ja siihen kuuluin yhteydenotto. Saimmekin yhteyden, mutta he eivät nähneet meidän kuvaamme eivätkä kuulleet ääntämme. Oppilaat kuitenkin kommunikoivat niin, että puolalaiset puhuivat ja meidän oppilaat kirjoittivat chatillä. Eivät loppujen lopuksi meinanneet tytöt malttaa lopettaakaan, kun oli niin komeita poikia toisessa päässä.

Oma nettiyhteyteni on kotona sanonut sopimuksensa irti, joten täytyy hiihtolomalla saada sekin asia järjestykseen. Koneessa saattaa olla vaikka mitä viruksia ja basilleja, jotka jumiuttavat kaiken. Mutta kuulemisiin.

Frustroituneen turinaa

Olen kovin frustroitunut koulunpitoon. Pari päivää jo taas menikin hyvin, jo alkoi vähitellen viime viikon hulinoiden jälkeen palautua joillekin vähän jotain mieleenkin. Mutta tänään oli sitten talviliikuntapäivä, joten sinne humahti nekin opit lumihankeen. En uskokaan, että huomenna kukaan mitään muistaa.

Ensi viikolla alkaa hiihtoloma, en vain ole muistanut kysyä, milloin etäopetuspaikkakunnalla on loma. Ne piti satuttaman samalle viikolle, mutta ainakin venäjän opettaja sanoi, että hänen venäjän opetuksensa menee ihan ristiin lomien takia. Hän opettaa muuten eri paikkakunnalle kuin minä.

Täytyy käyttää tilaisuutta hyväksi ja opettaakin jo ennen hiihtolomaa kaikki vaikeimmat asiat, ennen kuin pääsiäisloma pakkaa päälle. Saksassa pitäisi kerrata vaihtoprepositiot ja kakkosen ruotsissa on partisiipit ja kaikki saastumiseen liittyvät asiat, jotka eivät kyllä tavallisesti ole oppilaille vaikeita. He ovat yleensä kiinnostuneempia opettelemaan ympäristöön liittyviä sanoja kuin esim. avioliittoon ja ihmissuhteisiin liittyviä, joita oli viime kurssissa. Ykköselle olen opettanut adjektiivin ja substantiivin yhteistaivutuksen, mutta kuten jo etukäteen arvasin, se tuntuu oppilaista ihan utopistiselta jutulta.
Mutta kunhan vain saisi hyviä työrupeamia, että saisi näitä kaikkia kivoja asioita edes opettaa.

Wanhat

Arvokasta, kaunista, upeaa katseltavaa on aina vanhojen päivänä. Olisipa aina yhtä hyvin käyttäytyviä ihmisiä ja kauniita pukuja. Toisaalta - jos aina olisi iltapuvut arkenakin, ei juhla tuntuisi miltään. Aamusta heti oli tunnin kestävä wanhojen päivänavaus. Se oli ihan kiva, kaikenlaisia sketsejä oppitunneilta ja käytävillä kuulluista asioista. Puolilta päivin tanssit ja lopuksi kahvitus.

Tänään huomasin yhtäkkiä, ettei ykkösellä ollut koko viikolla kuin manantaina ruotsia. Juuri kun päästiin hyvään vauhtiin, tuli yo-kuuntelukokeet. Koska meillä on sattumalta tunnit aina aamun eka tunteja ja yo-kuuntelut aamusta ja muut kieltenopet jäävejä, piti minun olla kuuntelukokeita valvomassa. Keskiviikko olisi ollut ainut päivä, jolloin olisi voinut jotain opettaakin ja joku ehkä vaikkapa oppiakin, mutta silloin vain ei lukujärjestyksessä ole ruotsia. Penkkari- ja vanhojen päivänä on ihan turha yrittääkään mitään tuntien pitoa. Mutta oli sitä kiva katsoa, kun ykköset niin kiltisti palvelivat meidän wanhoja.

Nyt minä sitten pelkään, että jos vaikka ensi viikolla saan ne juuri oppimaan ja muistamaan, mitä viime viikolla opetin, tuleekin hiihtoloma ja kaikki unohtuu sen siliän tien.