Olipa hiihtoloma

Ei tullutkaan meille hauska loma, kaikkea muuta. Paikkakunnalla oli riehunut mahatauti, melkein joka ikinen tapaamamme tuttu oli sen jo sairastanut. Jo heti maanantaina sairastui sitten vielä siskoni, äiti myös. Maanantaiaamuna menin kampaajalle kuten pitikin, mutta sillä aikaa äiti oli pyörtynyt ja kaatunut ja makasi kylpyhuoneessa verilammikossa. Hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan. Onneksi saimme hakea hänet jo kuitenkin seuraavana päivänä pois. Nenä ei ollutkaan murtunut, kuten aluksi luulimme, mutta kasvot ovat kyllä aika mahtavan näköiset.

Sitten sairastui isäkin. Mietin, että ihme, jos ei minuunkin tule tauti, kun kaksi kertaa sain jynssätä kylpyhuoneenkin basillien keskellä. Tuli se tauti minuun, mutta hyvin lievänä. Lähdimme kuitenkin eilen kotimatkalle suunnitellusti, tuo viiden tunnin ajomatka oli itselleni yhtä tuskaa, minulle oli noussut kuume, ja torkuin hupun sisällä melkein koko matkan. Matka ei ollut taudin takia tuskaa, mutta selkä ei meinannut antaa istua mitenkään päin.

Meiltä jäi matkalla tekemättä oikeastaan kaikki, mitä oli ajateltu, Tuurin kyläkaupan ohi tullessa vain kaihoisasti katseltiin sinne päin. En olisi mitenkään jaksanut siellä pyöriä. Mutta mitäs näistä. Onhan näitä kauppoja maailmassa nähty. Tämä oli nyt näköjään tällainen loma.