torstai 12. helmikuuta 2009

Kestämistä on


Ja millainen oli vuoden pahin päivä, penkkarit? No ei hääviä tietenkään. Jo eilen illalla kun minulla sattui olemaan koululla kansalaisopiston tunnit juuri samaan aikaan kuin potkiaiset, oli masentavan tuntuista, kun "koristelut" alkoivat jo silloin. Ulkomaalaiset ihmettelivät silmät pyöreinä, millaisesa paikassa oikein pitää opiskella.

Tolkuton määrä paperisilppuriroskaa, styroksilevyjä ja palloja. Paikoin silppua oli parikymmensenttinen kerros. Ja tätä kaikki käytävät ja joka ikinen luokka täynnä. WC-paperia roikkui lampuista, katosta, sitä pyöriskeli joka puolella. Pimennettyjä ikkunoita, suikaleiksi revittyjä jätesäkkejä roikkui verhoina. Nyt ei ollut makaronia tai muuta ruokaa lattiat täynnä, mutta olivat piruillen kuitenkin laittaneet jonkun open pöydälle pari makaronipussia ja kehottivat opea keittämään ruoaksi.

Ja tietenkin meteliä on pidettävä, jos mahdollista, vieläkin enemmän kuin kukaan toinen sitä ennen. Abiradio pakkosyötöllä, PlayStationit tanssimattoineen ja kaiken maailman karaokeineen ovat tulleet myös mukaan kuvioihin ihan parina viime vuotena. Auditoriossa lopuksi abivideo, joka oli koko päivän paras ohjelmanumero. Siinä abit näyttelivät eri opettajien tunninpitoa.

Eihän siinä mitä, kaikki tämä olisi ihan OK ja mukavaakin, mutta se käsittämätön sotkeminen on jotain uskomatonta ja ala-arvoista. Yhdessä hujauksessa on kaikki hyvät neuvot, ohjeet, säännöt unohtuneet. Miten kiva olisikaan, jos abit panostaisivat johonkin älylliseen huumoriin ja halutessa myös pilantekoon, kunhan eivät aina sotkisi, se on niin äärettömän masentavaa. Kenenkähän muun ammattikunnan työpaikka käydään sotkemassa pohjia myöten aina kerran vuodessa.

8 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Tuo on kyllä käsittämätöntä hommaa! Eikö siihen tosiaankaan voi puuttua mitenkään?
Meidän lapsemme taas olivat niin iloisuia tänään, kun abit olivat heitelleet karkkeja koulun edessä. Esikoinen jo päätti, että hän heittää eniten sitten abina karkkia oman alakoulunsa lapsille. Ei hassumpi ajatus! Tänään muut perheenjäsenet ovat kummastelleet sitä, ettei minun penkkareissani pukeuduttu naamiaisasuihin, vaan vanhoihin paksuihin turkkeihin. Se oli aitoa Lapin meininkiä! Naamiaisasuissa olisi kyllä kuorma-auton lavalla tai hevosreessä paleltunut pakkasessa.

Katilein kirjoitti...

No kyllä tuntuu olevan kestämistä! Silloin, kun minä olin abi (1997) emme sotkeneet tuolla tavalla, jonkun luokan pimensimme jätesäkein, mutta siinä se suurinpiirtein olikin. Pääpaino oli ohjelmalla ja autonlavalla riekkumisella.

Villasukka kirjoitti...

Meilläkin oli tuota jätepaperia silvottuna roikkumassa joka paikassa. Ja yläkerran käytävä oli täynnä ilmapalloja! Sinänsä aamukahdeksalta tosi pirtsakan näköistä, mutta tuntia myöhemmin peruskoululaiset olivat jo poksautelleet melkein kaikki.... Myös abiradio ja ja videonpätkiä ja sketsejä (jotka eivät naurattaneet) ja abipoikien tanssi. Opelle lähinnä tylsää, muutama loistava älynväläys. Ja ihan liikaa kirosanoja.

vilukissi kirjoitti...

vieläkö abit kirjoittavat lauluja penkkaripäiväksi tai edes esittävät mitään lauluja?

Äijä kirjoitti...

Kolmekymmentä vuotta sitten ei suuremmin sotkettu, vaan abiradio oli kyllä, ja ohjelma oli hauskaa ja älyllistäkin - välillä älytöntä.

Niistä penkkaripäivistä on hyvät muistot.
Omista penkkareista jäi mieleen se, että useimmat meistä saivat krapulan lisäksi lievän ruokamyrkytyksen illalla tarjotusta kana-ateriasta.

Muistaakseni kukaan ei nostanut hotelli/ravintolaa vastaan edes juttua, vaan tuon kömmähdyksen seuraamukset kestettiin semminkin, kun lasiin ei syljetty.

Kyllä sitä kakarana hullummaisia juttuja tehtiinkin.

kirlah kirjoitti...

Noita kommentteja lukiessa tulee mieleen omat penkkarit muinoin, jolloin oli lauluja ja julisteita, mutta ei sotkettu, kaikki oli jotenkin älyllisempää, vaikka kauhujuttu tietysti senaikaisille opettajille.
Täällä on ollut lauluja vain ihan parina eka vuonna.

Elina: Meillä on suhteellisen nuori lukio. Kun tulin tänne, oli vasta kahdet ylioppilaat päässeet sitä ennen koulusta. Täällä ei ollut perinteitä. Ja kun perinne lähti alusta lähtien sotkemislinjalle, se vain jatkuu ja jatkuu.

Joka vuosi luokanvalvojat yrittävät muuttaa sitä toiseen suuntaan etukäteen, palopäällikkökin on ankarasti kieltänyt levittämästä paperisilppua. Mutta aina "perinteet velvoittavat" sotkemaan.

Esikko kirjoitti...

Oma lapseni on abi täällä asuinkuntani lukiossa. Abeja on ainoastaan yksi luokallinen, ja he aloittivat abishow´n tekemisen jo toisella luokalla. Abiajelun lisäksi ohjelmaan kuului muutamia seinälehtiä ja kahden tunnin mittainen abishow, jota olivat katsomassa yläkoulu, lukio, opettajat sekä jonkin verran vanhempia. Abit ovat kuvanneet sketsejä opettajista ja itsestään, ja joitakin sketsejä esittivät paikan päällä. Lisäksi opettajista on tietysti laulut, jotka lauletaan livenä oman luokan bändin säestyksellä. Kaikki on hyväntahtoista, rehtori ja opettajat tarkistavat ohjelman sisällön etukäteen. Ryhmänohjaajaa muistetaan lahjoin. Sotkua ei ole, ehkä hieman karkkipapereita käytävillä. Ohjelmaa oli niin paljon, että jäi ylikin.

Omalla työpaikallani ei ole mitään show´ta. Ensin oli leikkimielisiä kilpailuja opettajille ja oppilaille, opettajille hyvin kilttejä tietokilpailuja (toistensa ja abien tuntemisesta). Lopuksi jokainen lukion opettaja sai leikkimielisen lahjan. Karkkipapereita lukuun ottamatta ei roskan roskaa näkynyt. Tässä koulussa ei lauluja laulettu, sen sijaan freskot opettajista oli tehty - hauskat ja kiltit.

Abipuvut tietysti on molemmissa koulussa.

kirlah kirjoitti...

Esikko: Kiva tietää. Eli ei siis joka paikassa olla sentään sotkemislinjalla. Juuri tuollaisiksi minä ja suurin osa kollegoistakin mieltää penkkarit. Kaikenlaista kivaa ohjelmaa.
Alan heti maanantaina kouluttaa jo omaa ykkösluokkaani tulevaa koitosta varten.