perjantai 13. helmikuuta 2009

Wanhojen päivä


Ainakin rauhallisempi oli tämä päivä eiliseen verrattuna. Wanhat tulivat kouluun arvokkaasti hienoissa vaatteissaan ja upeine kampauksineen. Aamunavauskin on jotenkin luisunut tunnin mittaiseksi. Ennen oli vain noin varttitunti, minkä jälkeen jatkui opetus myös Wanhoille. Nykyään ei tarvitse opettajan edellisenä iltana pähkäillä vanhojenpäivän tunteja, niitä ei vain yksinkertaisesti ole.

Uutta muihin vuosiin verrattuna oli se, että Wanhat nyt olivat ottaneet ykkösluokkalaiset itselleen orjiksi koko päiväksi. Nämä palvelivat Wanhoja koko päivän kaikessa: meikkaamisessa, ruokailussa, alakoululla käydessä jne. Näin ollen ei minulla ollut opetusta ollenkaan. Ennen on sentään ykkösiä saanut opettaa, mitä nyt Wanhat välillä häirinneet. Näin ne traditiot näyttävät muuttuvan ja liukuvan yhä enemmän siihen, että koulunpito jää sivuseikaksi.
Puolilta päivin oli tietysti vanhojentanssit, joka on aina arvokasta katsottavaa. Kaiken päätteeksi kaikille kakkukahvit.

Tuli opehuoneessa puheeksi, millaiset olivat Wanhojenpäivät ennen tässä koulussa, jolla on nyt 34-vuotinen historia. Ihan alkuvuosina pukeutuivat kakkosluokkalaiset vanhoiksi ihmisiksi. Oli vanhoja vaatteita, nutturoita, silmälaseja, kävelykeppejä ja kävely ontuvaa ja kumaraista. Vanhojen tanssitkin oli, mutta ne esitettiin koulun pihalla kymmenessä minuutissa.

Ennen kuului asiaan myös alempien luokkien opettaminen. Ja se oli ihan oikeaa opettamista. Kakkosluokkalaiset kävivät silloin kysymässä opettajilta, mitä luokkia ja aineita sinä päivänä oli ja valitsivat opetettavat aineet ja luokat. Muistan, miten heille annettiin tarkat ohjeet, ja monet pitivät tosi hyviä tunteja. Tämä oli perinne 80-luvulla. Mutta siitä hissukseen kaikki alkoi liukua alempien oppilaiden "kyykyttämiseksi" eikä opettamisesta kukaan ollut enää kiinnostunut.

Mitä vanhoihin pukuihin tulee, muistan tarkkaan, miten se luokka, joka kirjoitti vuonna 1993, hieman riiteli kakkosluokalla siitä, pukeudutaanko vanhoiksi vai juhlallisesti hienoihin iltapukuihin. Muistan siksi hyvin, koska olin heidän luokanvalvojansa. Kun sopua ei syntynyt, ehdotin, että jokainen voi itse valita, kummin haluaa pukeutua, eihän se maailmanlopun asia ole. Lopputulos oli se, että puolella tytöistä oli iltapuku, puolella vanhojen ihmisten asu. Ja tämä vuosiluokka oli taitekohta. Sen jälkeen on aina ollut pelkästään juhla-asut, eikä opetuksesta enää tietoakaan.

Omalta kouluajaltani muistan, että meillä ei ollut minkäänlaisia erikoisia asuja, mutta koulua pidettiin alempiluokkalaisille. Luokkatoverini kanssa pidin mm. englantia ja muistan erittäin hyvin sen tunteen opetukseni jälkeen. Minusta oli aivan ihanaa opettaa ja neuvoa osaamiani asioita toisille! Lieneekö tämäkin osaltaan vaikuttanut ammatinvalintaan.

Opettajien kanssa näitä vanhoja muistellessa oli jännä kuulla, miten monenlaista perinnettä Suomessa on näissäkin asioissa ollut. Eri puolilla maata ja eri vuosikymmeninä ihan erilaista.

4 kommenttia:

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Me pukeuduimme aikoinaan ihan vain vanhoiksi, hiuksissa oli nutturat ja muistaakseni muutamalla oli kävelykeppikin mukanaan ja nenällä pyöreät lukulasit. Ja opetustakin oli. Mutta saattoihan siihenkin aikaan kaupunkilukioissa olla jo ihan toisenlaisia perinteitä.

Mielenkiintoista kuulla, miten Suomessa nykyään juhlitaan penkkareita ja wanhojen päivää...

Annikki kirjoitti...

meillä Hesan Maunulan koulussa 1960-luvulla ei vanhojen päivää tunnettu ollenkaan lukiossa - sen sijaan keskikoulun viimeisellä luokalla (eli nykyisin 9:nnellä) olijoilla oli pukupäivä - pukeuduttiin pieniksi lapsiksi ja vauvoiksi keväällä - siitä sitten toiset siirtyivät lukioon ja toiset ammattikouluihin ja elämään

Katilein kirjoitti...

Olipa kiinnostavaa tietoa taas kerran. Vanhojen tanssit ovat jääneet mieleeni mukavana tapahtumana. Aikakausipukua ei ollut oikein kellään, mutta kauniit juhlapuvut kuitenkin. Tuollaista opetusperinnettä meillä ei ollut.

Sain muuten vihdoinkin laitettua sukkajuttua blogiini.

kirlah kirjoitti...

Kato nyt tätäkin: Tuo kuulostaa juuri siltä, millaista täälläkin oli alkuvuosina.

Annikki: Mielenkiintoista, että kaikki vaikutteet eivät todellakaan tule etelästä pohjoiseen, vaan näyttää vähän joka maakunnassa syntyvän omia perinteitä.

Tuo keskikoulun pukeutumisjuttu oli minulle uusi asia. Pitääkin jossain vaiheessa kirjoittaa omista muistoista, niin saadaan tietoa erilaisista tavoista siihenkin liittyen.

Katilein: Ja tämä sinun kuvaamasi kuulostaa juuri sellaiselta kuin meillä nykyään on wanhojenpäivä. Todella mielenkiintoisia nämä perinteet.