Ruokapöydässä kysyi kollega, olenko menossa rehtorin vauvan rotinoille. Jaa, en ollut huomannutkaan, että sinne oli kutsu tullut. No mikä ettei, kolmeltahan loppuisi koulukin, joutaisinhan minä. Onneksi kuitenkin rupesin tiedustelemaan opehuoneessa, mistä ovesta sisään mennään. Oikean röhönaurun päästivät, kun hekottelivat, että minä olin taas menossa vääränä päivänä. Se on vasta ensi torstaina!
En kyllä suostunut ottamaan itselleni sählärin kunniaa. Minua informoinut ope oli itse katsonut väärin. Tai ei hän, vaan häntä informoinut opettaja. Ja tämä oli taas informoinut yhtä toista, joka myös oli menossa sinne jo tänä päivänä! Mitäs oli laittanut rehtori kissankokoisin kirjaimin kutsun seinälle: TORSTAINA, ja päivämäärä oli pienellä kärpäsen kokoisella.
Mutta osaltani ne kutsut taitavat jäädä käymättä, sillä kuulon (tai kuulottomuuden) takia minut toissapäivänä kuitenkin passitettiin Juvalle työterveyslääkärille. Ja se sattuu just penkkari- ja rotinapäiväksi. Tuokin käynti siis tiedoksi sille kollegalle, joka jo ehti irvistellä, että se kuulemattomuus onkin vain minun korvien välissä.
2 kommenttia:
heh, justiin kirjoitin kans omista korvienvälistäni, muka jokin vastuu kuulijallakin.
Savossa väittävät vastuun olevan aina kuulijalla! Täällä saa päästellä suustaan vaikka mitä ilman huolen häivää.
Lähetä kommentti