keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kultainen merkki


Nyt on ollut tosi kiirettä työsaralla ja on ollut kaikkien puljujen kokouksiakin joka illalle, tänäkin iltana olisi pitänyt olla kolmessa paikassa yhtaikaa. En päässyt kuitenkaan kuin kahteen: kansalasiopiston tuntien jälkeen ehdin Kalevalaisten Naisten kokoukseen. Yllätyksekseni sain kultaisen ansiomerkin. Olen paikkakuntamme yhdistyksen perustajajäseniä, ollut kuusi vuotta sihteerinäkin, ollut mukana toiminnassa yli viisitoista vuotta ja taidan edelleenkin olla hallituksessa. Huomionosoituksen takia sain heti huonon omantunnon, että olen viime vuosina ollut erittäin passiivinen toimija, mutta olen luvannut aktivoitua, kunhan työkiireet jäävät tulevaisuudessa vähemmälle.

Noin kymmenen vuotta sitten olin ottanut osaa johonkin kirjoituskilpailuun, jossa piti kirjoittaa yhdistystoiminnasta. Kirjoitin tuolloin tanhuharrastuksestani ja Kalevalaisissa Naisissa toimimisestani. Luin tässä tilaisuudessa pienen pätkän tuosta kirjoituksestani, jossa kuvasin yhdistyksen perustamisen alkuhetkiä.

Tietävätköhän kaikki, mikä on Kalevalaiset Naiset? Se on yhdistys, jonka tarkoitus on vaalia ja tehdä tunnetuksi suomalaista kansanperinnettä. Monilla paikkakunnilla on oma yhdistyksensä, ja Kalevalaisten Naisten perustaja Elsa Heporauta on syntynyt Puumalan Sahanlahdessa. Hän on perustanut myös Kalevala Korun.

3 kommenttia:

Hannele på Hisingen kirjoitti...

Kalevalaiset Naiset pitävät juhlat täällä Göteborgissakin, olin siellä viime vuonna.

Anonyymi kirjoitti...

En tiennyt yhdistyksesi historiaa, erittäin mielenkiintoista! Historia pitää saada siirrettyä ainajälkipolville, se on mun mielestä meidän kunnia asia! Isoot onnitteluni kunniamerkistä, ei sitä haeta syytä suotta, soot sen ansaannu!

Kirlah kirjoitti...

Hannele: Ruotsissa taitaa olla useillakin paikkakunnilla Kalevalaiset Naiset.

Vilukissi: Tack tack. Olen samaa mieltä, että historiaa pitää tallentaa. Meidän yhdistyksessä on alettu kerätä paikkakunnan sanontoja ja hauskoja tapahtumia. Jokainen on saanut tehtäväkseen haastatella vanhoja ihmisiä ja kerätä muistiin.
Itselläni on vähän paha juttu, kun omat sukulaiseni eivät asu täällä, joten en oikein tunne ketään, jota voisin haastatella.